Serpentiinitietä ja rotkokaupunki

Tiistaina oli Samin syntymäpäivä.
Aamusta lähdettiin jo aikaisin vuoristoon, koska kokeneemmat matkailijat oli kertobeet että Rondan rotkokaupunkiin pitää varata koko päivä koska sinne vievä tie on niin hidas ajaa, todella kiemurainen ja jyrkkä serpentiinitie. No, ehkä nämä henkilöt ei sitten ole ajelleet niin paljon, koska ainakaan minusta tie ei ollut laisinkasn hankala eikä pelottava. Näkymät oli kyllä hienot! Villivuohiakin nähtiin rinteillä, mutta niistä ei valitettavasti tallentunut kameralle ainuttakaan julkaisukelpoista kuvaa.

Perillä jätettiin auto parkkiin ja lähdettiin kävelemään pääkatua ja etsimään rotkoa.
Kuinka yllättävää, ettei taaskaan oltu yhtään kartalla missä ollaan ja mihin päin pitäis mennä...
Mä kun en pystynyt yhtäaikaa sekä ajaa että toimia kartturina ja tällä reissulla tullut kyllä harvinaisen selväksi että muilla ei niitä lahjoja ole :D mutta kyllä täällä on niin surkeat opasteet että täällä eksyis varmaan osaavampikin. Suosittelen siis ehdottomasti navigaattoria jos joku täällä suunnalla autoilee...

Rotkon reunalta oli upeat maisemat alas laaksoon. Rondan ksupunkikin jakautuu kahtia rotkon molemmille puolin, kolme siltaa yhdistää kaupunginosat.

Takaisin päästiin kerrankin jo hyvissä ajoin joten krrettiin hetki nauttia auringosta terassilla. Eka kertaa oli niin kirkas ilma, että jopa omalta parvekkeelta näkyi Gibraltarille ja Afrikkaan asti. 

Auringon laskettua lähdettiin syömään vähän "paremmasti" Samin synttäreiden kunniaksi.

Ruoka "pikku Italiassa" oli todella hyvää, mutta jälkkärit pisti naurattamaan; ne otettiin suoraan pakkasesta, valmiina :D Kikun jätskipikarikin muoveineen kaikkeineen...no, hyviä olivat joka tapauksessa silti.

Ilta kului taas korttipelien parissa.