Key West päivä 2
Yö oli piiiiiiitkä.
Loputon suorastaan. Uni ei vaan tullut.
Villit kukot kiekui kello kahdesta eteenpäin, mikä ois voinu olla ihan kotoisaakin, kyllähän meillä kotonakin kukko kiekuu pihalla kesäsin. Vaan uni vaan ei tullut. Ei vaikka maha oli ihanan täynnä sitä eilisiltaista herkkuruokaa.
Pyörin ja poukkoilin, ähisin ja puhisin.
Välillä kirjoittelin pari vanhempaa postausta valmiiksi ja yritin taas josko uni tulis. Ei se tullut vaikka kuinka odotin.
Aamulla sitten vähemmän virkeänä ylös, onneks oli sentäs kerrankin HYVÄ aamupala hotellilla, ja lisäksi intoiltiin tulevasta paraglidingista.
Tällä kertaa sain suostuteltua Villen jättämään pyörät parkkiin hotellille ja mentiin autolla, ei meinaan huonosti nukutun yön jälkeen huvittanut enää lisäks hikoilla helteessä. Parkkipaikka löytyi helposti, ja jäi vielä aikaa vähän kävellä ympäriinsä sataman alueella (ja syödä jätskiä, NOM! miksi ne on täällä niin hyviä...)
Tän päiväiselle retkelle saatiin seuraksi 4 nuoren tytön porukka ja 1 paikallinen nuoripari.
Keli oli taas hyvinkin kuuma mutta sehän ei ollenkaan haitannut merellä. Maisemat oli upeat. Meidät lähetettiin lentoon ensimmäisenä, vähän meinas jännittää mutta ai hitsi että oli mahtavaa, suosittelen lämpimästi!
Edes ne nuoret tytöt joista kahdella oli paha korkeanpaikankammo, ei pelänneet, koska ei se ees tunnu että olis korkealla. Oikeasti. Sitä vaan todellakin nautti joka sekunnista. Aivan kertakaikkisen huikea kokemus. Tahtoo lisää.
Liian nopeetahan se oli ohi, kun vaan n. 10min oli aikaa per pari siellä ylhäällä liidellä.
Kuvat ei oikein onnistunut valitettavasti, vaikka toinen pari niitä Villen puhelimella koitti näpsiä mutta no, kaikilla vain ei ole lahjoja siihen ;)
Satamaan takas tultua käytiin vielä vähän kävelemässä, osteltiin vähän tuliaisia ja lähdettiin sitten takaisin Miamia kohti. Lentokentälle yritettiin kovasti suunnistaa tulliteitä vältellen, ja navi vaihteli reittiä tyyliin minuutin välein sen mukaan millä tiellä millonkin oli ruuhkaa. Kyllä me lopulta perille löydettiin vaikka välillä ajettiin jo sellasilla naapurustoilla että mietittiin millon jostakin hyppää joku pyssyjengi... eikä sitten loppuviimeks ees päästy perille ilman etteikö olis jouduttu tullitielle, kun Ville ajo vahingossa yhdestä liittymästä harhaan.
Se sakkomaksu muuten tuli pari viikkoa sitten, eli noin 3kk jälkikäteen :D Parin euron tullitiestä maksettiin sitten lopulta pari kymppiä, mutta no se arvattiin. Ei kaada maailmaa.
Lontoossa oli tosiaan vielä pitkä välilasku, jonka aikana päätettiin ottaa juna keskustaan ja käydä luonnontieteellisessä museossa. Melkosta pikajuoksua saatiin kyllä käydä vaikka pitkä vaihtoaika olikin. Villellä oli takkikin jätettynä ruumassa kulkeviin matkatavaroihin niin se oli reppana ilman takkia sielä about +5 asteen vesisateessa. Arvatkaapa, ketkä vilusti heti kotiin tultua?
Loputon suorastaan. Uni ei vaan tullut.
Villit kukot kiekui kello kahdesta eteenpäin, mikä ois voinu olla ihan kotoisaakin, kyllähän meillä kotonakin kukko kiekuu pihalla kesäsin. Vaan uni vaan ei tullut. Ei vaikka maha oli ihanan täynnä sitä eilisiltaista herkkuruokaa.
Pyörin ja poukkoilin, ähisin ja puhisin.
Välillä kirjoittelin pari vanhempaa postausta valmiiksi ja yritin taas josko uni tulis. Ei se tullut vaikka kuinka odotin.
Aamulla sitten vähemmän virkeänä ylös, onneks oli sentäs kerrankin HYVÄ aamupala hotellilla, ja lisäksi intoiltiin tulevasta paraglidingista.
Tällä kertaa sain suostuteltua Villen jättämään pyörät parkkiin hotellille ja mentiin autolla, ei meinaan huonosti nukutun yön jälkeen huvittanut enää lisäks hikoilla helteessä. Parkkipaikka löytyi helposti, ja jäi vielä aikaa vähän kävellä ympäriinsä sataman alueella (ja syödä jätskiä, NOM! miksi ne on täällä niin hyviä...)
Tän päiväiselle retkelle saatiin seuraksi 4 nuoren tytön porukka ja 1 paikallinen nuoripari.
Keli oli taas hyvinkin kuuma mutta sehän ei ollenkaan haitannut merellä. Maisemat oli upeat. Meidät lähetettiin lentoon ensimmäisenä, vähän meinas jännittää mutta ai hitsi että oli mahtavaa, suosittelen lämpimästi!
Edes ne nuoret tytöt joista kahdella oli paha korkeanpaikankammo, ei pelänneet, koska ei se ees tunnu että olis korkealla. Oikeasti. Sitä vaan todellakin nautti joka sekunnista. Aivan kertakaikkisen huikea kokemus. Tahtoo lisää.
Liian nopeetahan se oli ohi, kun vaan n. 10min oli aikaa per pari siellä ylhäällä liidellä.
Kuvat ei oikein onnistunut valitettavasti, vaikka toinen pari niitä Villen puhelimella koitti näpsiä mutta no, kaikilla vain ei ole lahjoja siihen ;)
Satamaan takas tultua käytiin vielä vähän kävelemässä, osteltiin vähän tuliaisia ja lähdettiin sitten takaisin Miamia kohti. Lentokentälle yritettiin kovasti suunnistaa tulliteitä vältellen, ja navi vaihteli reittiä tyyliin minuutin välein sen mukaan millä tiellä millonkin oli ruuhkaa. Kyllä me lopulta perille löydettiin vaikka välillä ajettiin jo sellasilla naapurustoilla että mietittiin millon jostakin hyppää joku pyssyjengi... eikä sitten loppuviimeks ees päästy perille ilman etteikö olis jouduttu tullitielle, kun Ville ajo vahingossa yhdestä liittymästä harhaan.
Se sakkomaksu muuten tuli pari viikkoa sitten, eli noin 3kk jälkikäteen :D Parin euron tullitiestä maksettiin sitten lopulta pari kymppiä, mutta no se arvattiin. Ei kaada maailmaa.
Lontoossa oli tosiaan vielä pitkä välilasku, jonka aikana päätettiin ottaa juna keskustaan ja käydä luonnontieteellisessä museossa. Melkosta pikajuoksua saatiin kyllä käydä vaikka pitkä vaihtoaika olikin. Villellä oli takkikin jätettynä ruumassa kulkeviin matkatavaroihin niin se oli reppana ilman takkia sielä about +5 asteen vesisateessa. Arvatkaapa, ketkä vilusti heti kotiin tultua?
 |
| Tältä näyttää kaks onnellista paraglidingista innostunutta tyyppiä! |
 |
| Tää oli vaan niin hauska teksti osuvassa paikassa :D |
Kommentit
Lähetä kommentti