Sequioa ja King´s Canyon
Ridgecrestistä matka jatkui kohti King´s Canyonin ja Sequioan kansallispuistoja.
Ei kuitenkaan heti ajettu kuin vain n. tunnin matka Lake Isabelille jossa oli sopiva KOA matkanvarrella jonne jäätiin yöksi.
Oltiin perillä jo 12 aikaan joten meillä oli koko päivä aikaa vaan olla ja levätä.
Eka kertaa koko reissulle jaksettiin jopa ottaa arskaa altaalla! Ja tulipahan uituakin vajaa tunteroinen.
Illalla oli meille tutuksi käynyt "ice cream social" eli ilmasta jätskiä tiedossa!
Sitä odotellessa kerettiin kuitenkin viettää aikaa leikkarin pelihuoneessa pelaten ilmakiekkoa (puck?).
Kun oli vedetty jätskiä niin että napa ruskaa, mentiin pikkuhiljaa yöpuulle ja kattelemaan Netflixiä.
Aamulla ei pidetty mitään kiirettä vaan hengattiin rauhassa kunnes oli aika luovuttaa paikka.
Ekana reitillä tuli vastaan Kernville, josta oli edellisiltana kuultu leirintäalueen respalta että siellä on paikallinen pienpanimo jossa on hyviä oluita ja niitten omaa rootbeeriä, joten pysähdyttiin sinne aikaiselle lounaalle.
Ville otti 4 eri oluesta koostuvan maistelusetin ja ite tietenkin sitä rootbeeriä. Kaikki ruoka mukaanlukien oli tosi maistuvaa!
Matka jatkui tooosi mutkaisena, oltiinkohan valittu väärä reitti... se oli kyllä "suorin" reitti sinne minne oltiin menossa mutta kaukana suorasta! Serpentiiniteitä riitti niin pitkään että mulle meinas tulla huono olo.
Sitten jouduttiinkin pysähtymään jo aika pitkäks aikaa koska siellä oli ollut metsäpaloja ja tie oli poikki kun työmiehet siivos tietä kaatuneilta puilta jne. Yks kaista oli käytössä mutta vain ajoittain, joten reilu tunti siinä meni ootellessa että saivat sen siihen kuntoon että pystyivät päästää autoletkat eka toisesta suuntaa ja sitten meidät.
Tie vaan kapeni ja kapeni ja maisema oli taas yhtäkkiä ihan erilaista.
Oravia oli ihan joka paikassa. Jatkuvasti niitä vipelsi tien yli ja sama mihin kattoi niin vähintään pari oravaa näky koko ajan.
Päätettiin että ei edes yritetä sille iltaa vielä kansallispuistoihin vaan mennään taas KOA:lle, tällä kertaa Visaliaan, ja sieltä aamulla sitten kohti King´s Canyonia ja Sequioaa.
Mulla oli jopa sen verran energiaa, että kun ilta vähän jäähtyi niin kävin vielä juoksemassa, ekaa kertaa tälle reissua!
Aamulla herättiin aika aikaisin ja lähdettiin suunnistamaan Sequioaa kohti. Vuoristossa tie kiemurteli taas siihen malliin että melkeen tuli huono olo mutta sopivaan kohtaan tuli sitten se haikki mikä oli ajateltu tehdä, nimittäin maailman suurin puu General Sherman ja sen ympärillä muutaman kilometrin reitti jossa oli paljon muitakin jättipuita.
Sieltä matka jatkui King´s Canyoniin joka yllätti meidät molemmat jylhällä kauneudellaan. Kummallakaan meistä ei ollut oikein mitään odotuksia sille joten ehkä siksi se onnistui yllättämään niin kovasti. Tämä siitäkin huolimatta että mulla oli eka kertaa tälle reissua tosi kipeä maha enkä oikeen pystynyt nauttimaan niin paljon ku oisin halunnut... Käytiin kuitenkin ihan pienesti tepastelemassa parille vesiputoukselle joihin ei ollut juurikaan kävelymatkaa. Leirintäalueitakin ois siellä vielä ollut auki, mutta jotenkin musta tuntui että en sillä ololla tahdo jäädä leikkarille joten ajettiin sitten vielä Fresnoon asti josta löydettiin kiva motelli keskustasta.
Ei kuitenkaan heti ajettu kuin vain n. tunnin matka Lake Isabelille jossa oli sopiva KOA matkanvarrella jonne jäätiin yöksi.
Oltiin perillä jo 12 aikaan joten meillä oli koko päivä aikaa vaan olla ja levätä.
Eka kertaa koko reissulle jaksettiin jopa ottaa arskaa altaalla! Ja tulipahan uituakin vajaa tunteroinen.
Illalla oli meille tutuksi käynyt "ice cream social" eli ilmasta jätskiä tiedossa!
Sitä odotellessa kerettiin kuitenkin viettää aikaa leikkarin pelihuoneessa pelaten ilmakiekkoa (puck?).
Kun oli vedetty jätskiä niin että napa ruskaa, mentiin pikkuhiljaa yöpuulle ja kattelemaan Netflixiä.
Aamulla ei pidetty mitään kiirettä vaan hengattiin rauhassa kunnes oli aika luovuttaa paikka.
Ekana reitillä tuli vastaan Kernville, josta oli edellisiltana kuultu leirintäalueen respalta että siellä on paikallinen pienpanimo jossa on hyviä oluita ja niitten omaa rootbeeriä, joten pysähdyttiin sinne aikaiselle lounaalle.
Ville otti 4 eri oluesta koostuvan maistelusetin ja ite tietenkin sitä rootbeeriä. Kaikki ruoka mukaanlukien oli tosi maistuvaa!
Matka jatkui tooosi mutkaisena, oltiinkohan valittu väärä reitti... se oli kyllä "suorin" reitti sinne minne oltiin menossa mutta kaukana suorasta! Serpentiiniteitä riitti niin pitkään että mulle meinas tulla huono olo.
Sitten jouduttiinkin pysähtymään jo aika pitkäks aikaa koska siellä oli ollut metsäpaloja ja tie oli poikki kun työmiehet siivos tietä kaatuneilta puilta jne. Yks kaista oli käytössä mutta vain ajoittain, joten reilu tunti siinä meni ootellessa että saivat sen siihen kuntoon että pystyivät päästää autoletkat eka toisesta suuntaa ja sitten meidät.
Tie vaan kapeni ja kapeni ja maisema oli taas yhtäkkiä ihan erilaista.
Oravia oli ihan joka paikassa. Jatkuvasti niitä vipelsi tien yli ja sama mihin kattoi niin vähintään pari oravaa näky koko ajan.
Päätettiin että ei edes yritetä sille iltaa vielä kansallispuistoihin vaan mennään taas KOA:lle, tällä kertaa Visaliaan, ja sieltä aamulla sitten kohti King´s Canyonia ja Sequioaa.
Mulla oli jopa sen verran energiaa, että kun ilta vähän jäähtyi niin kävin vielä juoksemassa, ekaa kertaa tälle reissua!
Aamulla herättiin aika aikaisin ja lähdettiin suunnistamaan Sequioaa kohti. Vuoristossa tie kiemurteli taas siihen malliin että melkeen tuli huono olo mutta sopivaan kohtaan tuli sitten se haikki mikä oli ajateltu tehdä, nimittäin maailman suurin puu General Sherman ja sen ympärillä muutaman kilometrin reitti jossa oli paljon muitakin jättipuita.
 |
| Tää puu oli palanut kauttaaltaan sisältä, mutta silti edelleen elävä. |
Sieltä matka jatkui King´s Canyoniin joka yllätti meidät molemmat jylhällä kauneudellaan. Kummallakaan meistä ei ollut oikein mitään odotuksia sille joten ehkä siksi se onnistui yllättämään niin kovasti. Tämä siitäkin huolimatta että mulla oli eka kertaa tälle reissua tosi kipeä maha enkä oikeen pystynyt nauttimaan niin paljon ku oisin halunnut... Käytiin kuitenkin ihan pienesti tepastelemassa parille vesiputoukselle joihin ei ollut juurikaan kävelymatkaa. Leirintäalueitakin ois siellä vielä ollut auki, mutta jotenkin musta tuntui että en sillä ololla tahdo jäädä leikkarille joten ajettiin sitten vielä Fresnoon asti josta löydettiin kiva motelli keskustasta.
Kommentit
Lähetä kommentti