San Francisco & Santa Cruz
Maanantai siis meni Six Flags huvipuistossa jossa tosin mikään ei menny niinkuin piti.
Oli liian kuuma, hiki virtas jatkuvasti ja ilmanlaatu oli palojen takia niin paska että mulla sattui kurkkuun koko ajan, yks niistä harvoista kerroista tällä reissulla kun on ollut pakko käyttää astmapiippua (joka ei kyllä auttanu sekään...)
Ilmeisesti sesongin loputtua osa huvipuiston laitteista oli suljettuna, luonnollisesti juuri ne mihin mä oisin halunnut. En tykkää yhtään laitteista joissa menee pää alaspäin kun niissä tulee huono olo, pyöriminen ei taas haittaa yhtään.
Olisin niiiin halunnut johonkin tavalliseen vuoristorataan mutta niitäpä tuola ei ollut, vaan pelkästään niitä kieputtimia missä menee pää alaspäin.
Muutaman laitteen verran jaksoin vaan oottaa kun Ville kävi niissä pyörimässä mutten sitten kuumakiukku tuli kylään ja meiltä jäi molemmilta riemu vähän lyhyeen.
Ei muuta kun navigaattoriin hotellin osoite ja kohti Friscoa.
Meillä oli varattuna herttainen pieni boutique hotelli keskustasta. Kamat huoneeseen ja syömään! Kadut tuntui olevan täynnä ihmisiä ja melkeen kaikki lähiseudun ravintolat tuntui olevan hyvin suosittuja. Onnistuttiin kuitenkin saamaan pöytä italialaisesta ja saatiin ku saatiinkin masut täyteen. Sitten olikin hyvä pyöriä takas hotellille ja pistää massun viereen maate.
Aamu vaan löhöiltiin ja lähdettiin sitten hortoilemaan melkolailla päämäärättömästi kaupungille. Jotenkin kulkeuduttiin Haight-Ashburyn alueelle ja käytiin sielä aamupalalla. Jättiläismäisestä levykaupasta löydettiin HIM:n levy joka piti tietty ostaa että saadaan fiilistellä tulevaan HIM:n keikkaa johon ei ole enää ku vajaa pari viikkoa aikaa!
Käytiin myös puistossa kävelyllä ja Ocean beachilla pällistelemässä. Sitten olikin jo kello sen verran että päästiin seuraavan hotelliin, myös pieni boutique hotelli, tällä kertaa ihan Fishermans Wharfin lähellä joka oli hyvin sopivaa koska seuraavaks aamuks oli varattu Alcatraziin liput ja se risteily lähtee sieltä, ei ei tarvittu erikseen uutta parkkipaikkaa.
Taas vaan jätettiin kamat hotellille ja käytiin koluamassa läpi II-maailmansodan aikainen sukellusvene S.S. Pampacito joka on ankkurissa Fishermans Wharfissa. Viime kerralla se jäi välistä koska ei oltu tiedetty että se on siellä eikä ollut enää enempää aikaa kun se oli menossa kiinni ja meillä muita suunnitelmia.
Oli kyllä mielenkiintoinen museokohde tämäkin!
Illasta käytiin vielä katsastamassa Ripley´s Believe It Or Not. Olipahan hassu paikka!
Keskiviikkoaamuna oli sitten aikainen herätys. Satamassa piti olla 8.30 ja hotellin respa aukes vasta 8, kävelymatka satamaan oli n. 30min. Puolijuoksua kerettiin sitten kyllä...
Oltiin päivän ekalla veneellä matkassa ja sempä takia meidät vastaanottikin Alcatrazissa erityinen henkilö, nimittäin yksi kyseisen paikan entisistä vangeista oli kirjoittanut kirjan Alcatrazista ja oli nyt saaren kirjakaupassa jakamassa nimmareita ja vastailemassa kysymyksin.
Oispa ollu mielenkiintosta jututtaa herra William "Bill" Bakeria, mutta jono oli niin pitkä siinä kohtaa kun kierroksen loputtua päästiin kirjakauppaan että ei jaksettu jäädä odottamaan.
Muutenkin rupes olemaan jo ihan hervottoman nälkä kun oli jäänyt aamupala taas välistä kiireen takia...
Päästiin nälkäisinä takas mantereelle ja ruuan jälkeen oli aika jättää Friscolle hyvästit ja siirtyä taas telttailemaan Santa Cruzin liepeille Costanoaan. Ja mikä parasta, oli myös aika nähdä meidän amerikan ystävää Mattia!
Treffattiin Matt iltasella Davenportissa jossa hän asustaa, otettiin pikasta iltapalaa paikallisesta ravintolasta ja käveltiin lyhyt matka Mattin asunnolle jossa päästiin molemmat parturoitavaksi! Onni on kun on koto-Suomen lisäks parturiystäviä muuallakin maailmalla koska enhän minä omaa päätäni vieraan käsiin luottaisi ;)
Kun päät oli taas fiksattu hyväksi Matt tahtoi viedä meitä vielä ajelulle Santa Cruziin. Käytiin rannalla ja keskustassa ja vielä jätskillä ja hetki istumassa paikallisessa pubissa jossa törmättiin Mattin paikallisiin tuttuihin jotka liittyi seuraan.
Uni tuli hyvin, taidettiin eka kertaa tälle reissua valvoa yli kahteen :D
Aamu sen sijaan alkoi kauhialla shokilla, nimittäin kun on pidetty kengät öisin teltan ulkopuolella sen teltan "kakkoskuoren" lipan alla, niin nyt oli sitte mun painajainen tullu toteen ja mun kengässä oli iso hämähäkki! Ei nyt siis mikään tarantula -iso, mutta peukalonpään kokonen kuitenkin. Jouduin herättää Villen että pääsisin pissalle kun en voinu ite koskea niihin kenkiin, heh.
No, loppujen lopuks kumpikaan meistä ei saanu sitä hämähäkkiä sieltä vaan se katos syvemmälle kenkään ja totesin siinä kohtaa että olkoon, ne kengät oli tarkoitus heittää menemään ennen kotiinpaluuta joka tapauksessa kun olivat niin hyvin ja perusteellisesti käytetyt jo että oli kuluneet puhki ja märällä kelillä kastui jalat, joten lentäkööt roskikseen nyt sit samantien.
Yhyy, ne oli kyllä mun lempparikengät :(
Uuet kengät jalassa oliki sitte hyvä lähteä ajelemaan etelämmäs. Meillä oli varattuna hotelli San Luis Obisbosta, mutta matkalla pysähdyttiin pikasesti myös Montereyssä brunssilla.
San Luis Obisboon oli saatu vinkkiä että kannattaa käydä Madonna Inn hotellissa vaikkei siellä yöpyiskään. Ja voihan pojat millanen paikka se oli! Oli kyllä vedetty niin överiksi vessoja myöten että.
Nähtävyys siis jo itsessään! Meinattiin ensin että syödäänkö siellä vai vaan eväitä, mutta päätettiin ottaa sitten vaan jälkkäriä kun listalta löytyi Banana Split josta Ville oli haaveillu jo viikkoja. Oli muuten niin iso annos ettei meinattu saada ees kahestaan sitä syötyä! Ja ai että oli hyvää!
Oli liian kuuma, hiki virtas jatkuvasti ja ilmanlaatu oli palojen takia niin paska että mulla sattui kurkkuun koko ajan, yks niistä harvoista kerroista tällä reissulla kun on ollut pakko käyttää astmapiippua (joka ei kyllä auttanu sekään...)
Ilmeisesti sesongin loputtua osa huvipuiston laitteista oli suljettuna, luonnollisesti juuri ne mihin mä oisin halunnut. En tykkää yhtään laitteista joissa menee pää alaspäin kun niissä tulee huono olo, pyöriminen ei taas haittaa yhtään.
Olisin niiiin halunnut johonkin tavalliseen vuoristorataan mutta niitäpä tuola ei ollut, vaan pelkästään niitä kieputtimia missä menee pää alaspäin.
Muutaman laitteen verran jaksoin vaan oottaa kun Ville kävi niissä pyörimässä mutten sitten kuumakiukku tuli kylään ja meiltä jäi molemmilta riemu vähän lyhyeen.
Ei muuta kun navigaattoriin hotellin osoite ja kohti Friscoa.
Meillä oli varattuna herttainen pieni boutique hotelli keskustasta. Kamat huoneeseen ja syömään! Kadut tuntui olevan täynnä ihmisiä ja melkeen kaikki lähiseudun ravintolat tuntui olevan hyvin suosittuja. Onnistuttiin kuitenkin saamaan pöytä italialaisesta ja saatiin ku saatiinkin masut täyteen. Sitten olikin hyvä pyöriä takas hotellille ja pistää massun viereen maate.
Käytiin myös puistossa kävelyllä ja Ocean beachilla pällistelemässä. Sitten olikin jo kello sen verran että päästiin seuraavan hotelliin, myös pieni boutique hotelli, tällä kertaa ihan Fishermans Wharfin lähellä joka oli hyvin sopivaa koska seuraavaks aamuks oli varattu Alcatraziin liput ja se risteily lähtee sieltä, ei ei tarvittu erikseen uutta parkkipaikkaa.
Taas vaan jätettiin kamat hotellille ja käytiin koluamassa läpi II-maailmansodan aikainen sukellusvene S.S. Pampacito joka on ankkurissa Fishermans Wharfissa. Viime kerralla se jäi välistä koska ei oltu tiedetty että se on siellä eikä ollut enää enempää aikaa kun se oli menossa kiinni ja meillä muita suunnitelmia.
Oli kyllä mielenkiintoinen museokohde tämäkin!
Illasta käytiin vielä katsastamassa Ripley´s Believe It Or Not. Olipahan hassu paikka!
 |
| Ripleysillä varjotaidetta! |
Keskiviikkoaamuna oli sitten aikainen herätys. Satamassa piti olla 8.30 ja hotellin respa aukes vasta 8, kävelymatka satamaan oli n. 30min. Puolijuoksua kerettiin sitten kyllä...
Oltiin päivän ekalla veneellä matkassa ja sempä takia meidät vastaanottikin Alcatrazissa erityinen henkilö, nimittäin yksi kyseisen paikan entisistä vangeista oli kirjoittanut kirjan Alcatrazista ja oli nyt saaren kirjakaupassa jakamassa nimmareita ja vastailemassa kysymyksin.
Oispa ollu mielenkiintosta jututtaa herra William "Bill" Bakeria, mutta jono oli niin pitkä siinä kohtaa kun kierroksen loputtua päästiin kirjakauppaan että ei jaksettu jäädä odottamaan.
Muutenkin rupes olemaan jo ihan hervottoman nälkä kun oli jäänyt aamupala taas välistä kiireen takia...
Päästiin nälkäisinä takas mantereelle ja ruuan jälkeen oli aika jättää Friscolle hyvästit ja siirtyä taas telttailemaan Santa Cruzin liepeille Costanoaan. Ja mikä parasta, oli myös aika nähdä meidän amerikan ystävää Mattia!
Treffattiin Matt iltasella Davenportissa jossa hän asustaa, otettiin pikasta iltapalaa paikallisesta ravintolasta ja käveltiin lyhyt matka Mattin asunnolle jossa päästiin molemmat parturoitavaksi! Onni on kun on koto-Suomen lisäks parturiystäviä muuallakin maailmalla koska enhän minä omaa päätäni vieraan käsiin luottaisi ;)
Kun päät oli taas fiksattu hyväksi Matt tahtoi viedä meitä vielä ajelulle Santa Cruziin. Käytiin rannalla ja keskustassa ja vielä jätskillä ja hetki istumassa paikallisessa pubissa jossa törmättiin Mattin paikallisiin tuttuihin jotka liittyi seuraan.
Uni tuli hyvin, taidettiin eka kertaa tälle reissua valvoa yli kahteen :D
Aamu sen sijaan alkoi kauhialla shokilla, nimittäin kun on pidetty kengät öisin teltan ulkopuolella sen teltan "kakkoskuoren" lipan alla, niin nyt oli sitte mun painajainen tullu toteen ja mun kengässä oli iso hämähäkki! Ei nyt siis mikään tarantula -iso, mutta peukalonpään kokonen kuitenkin. Jouduin herättää Villen että pääsisin pissalle kun en voinu ite koskea niihin kenkiin, heh.
No, loppujen lopuks kumpikaan meistä ei saanu sitä hämähäkkiä sieltä vaan se katos syvemmälle kenkään ja totesin siinä kohtaa että olkoon, ne kengät oli tarkoitus heittää menemään ennen kotiinpaluuta joka tapauksessa kun olivat niin hyvin ja perusteellisesti käytetyt jo että oli kuluneet puhki ja märällä kelillä kastui jalat, joten lentäkööt roskikseen nyt sit samantien.
Yhyy, ne oli kyllä mun lempparikengät :(
Uuet kengät jalassa oliki sitte hyvä lähteä ajelemaan etelämmäs. Meillä oli varattuna hotelli San Luis Obisbosta, mutta matkalla pysähdyttiin pikasesti myös Montereyssä brunssilla.
San Luis Obisboon oli saatu vinkkiä että kannattaa käydä Madonna Inn hotellissa vaikkei siellä yöpyiskään. Ja voihan pojat millanen paikka se oli! Oli kyllä vedetty niin överiksi vessoja myöten että.
Nähtävyys siis jo itsessään! Meinattiin ensin että syödäänkö siellä vai vaan eväitä, mutta päätettiin ottaa sitten vaan jälkkäriä kun listalta löytyi Banana Split josta Ville oli haaveillu jo viikkoja. Oli muuten niin iso annos ettei meinattu saada ees kahestaan sitä syötyä! Ja ai että oli hyvää!
Kommentit
Lähetä kommentti