Petaluma ja hirvee härdelli
Petalumasta oli varattu 3 yötä samalta Koalta millä Elinan kans oltiin 2014 pari yötä.
Paikka oli ihan viimeistä paikkaa myöten täynnä koska oli viikonloppu,ja täällä juhlitaan halloweenia leikkareilla näemmä joka viikonloppu lokakuussa.
Missähän kohtaa tulee yliannostus, heh :D Meinaan kun ollaan varmaan melkeen joka viikonloppu tässä kuussa leikkarilla kun hotellit on viikonloppuisin niin kalliita.
No, joka tapauksessa. Saavuttiin siis perjantai iltana paikalle päivän ajon jälkeen, kun oli pysähdytty Tahoe järvelle pariksi päiväksi ja tehty sielä pikkusta haikkiakin.
Ajettiin matkalla Six Flags huvipuiston ohi Vallejossa, ja päätettiin että kun saadaan netti niin varataan sinne liput. Päädyttiin siihen että varataan liput vasta maanantaille koska viikonloppuna sielä on kuitenkin todennäköisesti niin paljon enemmän porukkaa.
Perjantaina ei tehty oikeen mitään muuta kun asetuttiin taloksi ja kauhisteltiin miten täynnä koko iso alue oli. Sattuipa alueen "pelloillekin" samaan aikaan partio tapahtuma joten oli vielä entistä enemmän vilskettä ja melua.
Lauantaina lähettiin heti herättyämme kohti Bolinasin pikkukylää. Bolinakseen ihastuin jo edellisellä reissulla Elinan kanssa mutta tällä kertaa e oikeen todella vei mun sydämen!
Ensin oli suunnitelmissa aamupala, koska ei oltu edes sitä syöty vaan lähdetty suoraan vaan ajamaan ja ajomatka oli reilu tunti. Mistään vaan ei löytynyt parkkipaikkaa koska Bolinas on tosi pieni paikka ja surffareitten suosiossa, joten kaikki tienvieret oli ihan täynnä autoja. Ajettiin ympäriinsä varmaan puoli tuntia ennenkuin jäätiin odottamaan paikalleen että joku lähtis. Saatiin sitten viimein paikka ja päästiin syömään.
Kun oli saatu kupu ravittua niin käveltiin ympäriinsä ja käytiin katsomassa surffareita.
Ennen lähtöä löydettiin vielä yhteisö kahvila josta napattiin Villelle piristykseksi kaffetta.
Kahvila oli 9 ystävyksen voittoa tavoittelematon "julkinen olohuone" ja pitivät sitä auki aina sillon kun se niille sopi, vuorotellen aina kukanenkin siellä tiskin takana.
Jäätiin sitten hetkeksi aikaa jutustelemaan sinne tämän yhden omistajan kanssa, jolle ihasteltiin Bolinaksen tunnelmaa ja kysyttiin että miten se onkin onnistunut pysymään niin originellina.
Kuulemma alueelle ei oo vuosikymmeniin saanut rakentaa lisää asuntoja, vaan vesiliittymät on rajattu siihen määrään mitä siellä on, eli jos haluat rakentaa uuden talon niin se onnistuu, mutta vesiliittymä pitää siirtää vanhasta talosta jolloin siellä ei enää voi asua kukaan.
Asukaslukukaan ei siten pääse kasvamaan kovin isoksi.
Harmillisesti mulla ei ole Bolinaksesta muita kuvia kuin pari rantakuvaa, ilmeisesti olin niin hurmiossa paikasta etten tajunnu edes kuvata..
Matka jatkui Bolinaksesta kohti Mt. Tamalpaisia / Muir Woodsia joissa oli tarkoitus tehdä pieni haikki. Toisin kuitenkin kävi kun ei löydetty parkkipaikkaa... ilmeisesti lauantai oli niin suosittu päivä viettää ulkosalla että joka paikka oli tupaten täynnä jopa useampi maili parkkipaikasta tien varsillakin.
Joten ajeltiin vaan ympäriinsä vuoristoteitä ja ihasteltiin maitkin käydä vielä ihanassa keskustassa kävelemässä ja vähän shoppailemassa, Ville ostin mm. elämänsä ensimmäisen kirjan!
Paluumatkalla vastaan tuli vielä Premium Outletsit joista käytiin hakemassa muutama pari converseja... joka vähän huolestuttaa mua että kuinkahan painorajat paukkuu taas matkalaukussa kun kotiinpaluun aika koittaa. Mutta kun en osannut päättää minkä parin ottaisin!
Sunnuntai vietettiin kokonaan leirintäalueella. Aamu meni pyykinpesussa ja päivä pulikoitiin altaalla ja otettiin aurinkoa, ilta meni ruokaa laittaessa. Käytiin myös rapsuttelemassa leirintäalueen lemmikkejä, minivuohia, lampaita ja aaseja. Oli sielä myös kanoja ja pupujakin <3
Minivuohet kyllä osas vetää oikeista naruista ja kietoa meidät pikkusormiensa ympärille.
Illalla nukkumaanmennessä rupes tulemaan inhottavia tuulenpuuskia jotka heitti hiekkaa telttaan sisälle. Meidän telttahan on kahdesta kerroksesta koostuva, ensin on pelkkä hyttysverkko ja siihen päälle laitetaan erillinen sateenkestävä päällinen. Vaikka toki alemmassakin kerroksessa on joku 15cm alhaalta päin tuota paksumpaa kangasta niin komiasti heitti tuuli hiekkaa sisään. Hampaissa narskui koko yön, hyi olokoon. Monta kertaa heräsin yöllä siihen ku sain naaman täydeltä hiekkaa, tai vastaavasti hälytysajoneuvojen pilleihin.
Aamulla en voinut päästä ylös tarpeeks nopeasti, samantien kun tajusin että on aamu, äkkiä ulos likasesta, hiekkaisesta teltasta. Mun tyynykin oli ihan harmaana hiekasta, hyi.
Teltasta noustua totuus paljastu, joka paikka savussa, taas jossain palaa.
Pakkailtiin kamat ja lähdettiin ajeleen kohti Six Flagsia. Vasta radiosta kuultiin että palo olikin aika hitsin iso palo ja 20 000 ihmistä oli jouduttu evakuoida, vaan n. 20km meistä pohjoiseen! Viimeistään siinä kohtaa kun päästiin valtatielle ja nähtiin se maileja jatkuva evakkoruuhka, tajuttiin että hitto se oli lähellä. Mihinkään ravintolaan ei päässy aamupalalle kun kaikki oli täynnä tulta pakenevia ihmisiä. Lopulta ratkastiin asia niin että käytiin tilaamassa In´N Out burgerin autokaistalta evästä ja taas matka jatkui. Tässä kohtaa totesin Villelle että vois olla viisasta soittaa kotopuoleen ja kertoa että ollaan kunnossa, ennenkuin siellä tulee hätä.
Ehkä tässä vaiheessa uskaltaa jo ääneen tunnustaa, että meinattiin alunperin ajaa toiselle leirintäalueelle pohjoisemmas, mutta päädyttiinkin Petalumaan. Hyvä niin, koska radiosta kuultiin että se leikkari siellä pohjoisemmassa oli jäänyt tulen alle.
Jos on monta kertaa tällä reissulla tullut ajateltua ja ääneenkin sanottua kuinka kiitollisia ollaan niin hirveän monesta asiasta, niin kyllä saa olla kiitollinen siitäkin että oli tämän(kin) asian kanssa onni puolella eikä oltu väärässä paikassa väärään aikaan.
Kohti uusia seikkailuja siis!
Paikka oli ihan viimeistä paikkaa myöten täynnä koska oli viikonloppu,ja täällä juhlitaan halloweenia leikkareilla näemmä joka viikonloppu lokakuussa.
Missähän kohtaa tulee yliannostus, heh :D Meinaan kun ollaan varmaan melkeen joka viikonloppu tässä kuussa leikkarilla kun hotellit on viikonloppuisin niin kalliita.
No, joka tapauksessa. Saavuttiin siis perjantai iltana paikalle päivän ajon jälkeen, kun oli pysähdytty Tahoe järvelle pariksi päiväksi ja tehty sielä pikkusta haikkiakin.
Ajettiin matkalla Six Flags huvipuiston ohi Vallejossa, ja päätettiin että kun saadaan netti niin varataan sinne liput. Päädyttiin siihen että varataan liput vasta maanantaille koska viikonloppuna sielä on kuitenkin todennäköisesti niin paljon enemmän porukkaa.
Perjantaina ei tehty oikeen mitään muuta kun asetuttiin taloksi ja kauhisteltiin miten täynnä koko iso alue oli. Sattuipa alueen "pelloillekin" samaan aikaan partio tapahtuma joten oli vielä entistä enemmän vilskettä ja melua.
Lauantaina lähettiin heti herättyämme kohti Bolinasin pikkukylää. Bolinakseen ihastuin jo edellisellä reissulla Elinan kanssa mutta tällä kertaa e oikeen todella vei mun sydämen!
Ensin oli suunnitelmissa aamupala, koska ei oltu edes sitä syöty vaan lähdetty suoraan vaan ajamaan ja ajomatka oli reilu tunti. Mistään vaan ei löytynyt parkkipaikkaa koska Bolinas on tosi pieni paikka ja surffareitten suosiossa, joten kaikki tienvieret oli ihan täynnä autoja. Ajettiin ympäriinsä varmaan puoli tuntia ennenkuin jäätiin odottamaan paikalleen että joku lähtis. Saatiin sitten viimein paikka ja päästiin syömään.
Kun oli saatu kupu ravittua niin käveltiin ympäriinsä ja käytiin katsomassa surffareita.
Ennen lähtöä löydettiin vielä yhteisö kahvila josta napattiin Villelle piristykseksi kaffetta.
Kahvila oli 9 ystävyksen voittoa tavoittelematon "julkinen olohuone" ja pitivät sitä auki aina sillon kun se niille sopi, vuorotellen aina kukanenkin siellä tiskin takana.
Jäätiin sitten hetkeksi aikaa jutustelemaan sinne tämän yhden omistajan kanssa, jolle ihasteltiin Bolinaksen tunnelmaa ja kysyttiin että miten se onkin onnistunut pysymään niin originellina.
Kuulemma alueelle ei oo vuosikymmeniin saanut rakentaa lisää asuntoja, vaan vesiliittymät on rajattu siihen määrään mitä siellä on, eli jos haluat rakentaa uuden talon niin se onnistuu, mutta vesiliittymä pitää siirtää vanhasta talosta jolloin siellä ei enää voi asua kukaan.
Asukaslukukaan ei siten pääse kasvamaan kovin isoksi.
Harmillisesti mulla ei ole Bolinaksesta muita kuvia kuin pari rantakuvaa, ilmeisesti olin niin hurmiossa paikasta etten tajunnu edes kuvata..
Matka jatkui Bolinaksesta kohti Mt. Tamalpaisia / Muir Woodsia joissa oli tarkoitus tehdä pieni haikki. Toisin kuitenkin kävi kun ei löydetty parkkipaikkaa... ilmeisesti lauantai oli niin suosittu päivä viettää ulkosalla että joka paikka oli tupaten täynnä jopa useampi maili parkkipaikasta tien varsillakin.
Joten ajeltiin vaan ympäriinsä vuoristoteitä ja ihasteltiin maitkin käydä vielä ihanassa keskustassa kävelemässä ja vähän shoppailemassa, Ville ostin mm. elämänsä ensimmäisen kirjan!
Paluumatkalla vastaan tuli vielä Premium Outletsit joista käytiin hakemassa muutama pari converseja... joka vähän huolestuttaa mua että kuinkahan painorajat paukkuu taas matkalaukussa kun kotiinpaluun aika koittaa. Mutta kun en osannut päättää minkä parin ottaisin!
Sunnuntai vietettiin kokonaan leirintäalueella. Aamu meni pyykinpesussa ja päivä pulikoitiin altaalla ja otettiin aurinkoa, ilta meni ruokaa laittaessa. Käytiin myös rapsuttelemassa leirintäalueen lemmikkejä, minivuohia, lampaita ja aaseja. Oli sielä myös kanoja ja pupujakin <3
Minivuohet kyllä osas vetää oikeista naruista ja kietoa meidät pikkusormiensa ympärille.
Illalla nukkumaanmennessä rupes tulemaan inhottavia tuulenpuuskia jotka heitti hiekkaa telttaan sisälle. Meidän telttahan on kahdesta kerroksesta koostuva, ensin on pelkkä hyttysverkko ja siihen päälle laitetaan erillinen sateenkestävä päällinen. Vaikka toki alemmassakin kerroksessa on joku 15cm alhaalta päin tuota paksumpaa kangasta niin komiasti heitti tuuli hiekkaa sisään. Hampaissa narskui koko yön, hyi olokoon. Monta kertaa heräsin yöllä siihen ku sain naaman täydeltä hiekkaa, tai vastaavasti hälytysajoneuvojen pilleihin.
Aamulla en voinut päästä ylös tarpeeks nopeasti, samantien kun tajusin että on aamu, äkkiä ulos likasesta, hiekkaisesta teltasta. Mun tyynykin oli ihan harmaana hiekasta, hyi.
Teltasta noustua totuus paljastu, joka paikka savussa, taas jossain palaa.
 |
| Aurinko paistais pilvettömältä taivaalta vaan savuverho välissä... |
Ehkä tässä vaiheessa uskaltaa jo ääneen tunnustaa, että meinattiin alunperin ajaa toiselle leirintäalueelle pohjoisemmas, mutta päädyttiinkin Petalumaan. Hyvä niin, koska radiosta kuultiin että se leikkari siellä pohjoisemmassa oli jäänyt tulen alle.
Jos on monta kertaa tällä reissulla tullut ajateltua ja ääneenkin sanottua kuinka kiitollisia ollaan niin hirveän monesta asiasta, niin kyllä saa olla kiitollinen siitäkin että oli tämän(kin) asian kanssa onni puolella eikä oltu väärässä paikassa väärään aikaan.
Kohti uusia seikkailuja siis!
Kommentit
Lähetä kommentti