Pikavisiitti Rokuan kansallispuistoon

 Olin jo lukuisia kertoja haaveillut Vartiuksessa kulkiessani, että joku kerta koukkaan Rokuan kautta, mutta aina oli ollut joko liian kiire kotiin tai liian kiire töihin että olisi ollut mahdollista tai järkevää pysähtyä sinne. Joten kun nyt kerrankin oli mahdollisuus, päätin lähteä patikoimaan yksin vaikka Ville olikin vähän nyreissään ettei päässyt mukaan tutkailemaan uutta kansallispuistoa.

 

Lähdin matkaan heti aamupalan jälkeen jotta kerkeäisin mahdollisimman hyvin tutustua puistoon siinä ajassa mitä oli mahdollista sielä viettää, muutama tunti. 

Pääsin paikanpäälle mutta vierailijakeskuspa ei ollut auki. Ei myöskään kahvila. Mistään ei löytynyt vessoja eikä opasteita. Mitä ihmettä, mikä kansallispuisto se tälläinen oli?? 

Pari muutakin eksyneen oloista turistia pyöri sielä ja aikamme yhdessä etsittyämme löydettiin yksi ainokainen puucee, kaikki sisävessat oli lukossa. 

Sitten alkoikin itse reitin etsiminen. Löydettiin kyllä kartta, mutta siihen ei oltu merkitty missä oltiin sillä hetkellä joten se jokseenkin vaikeutti suunnistamista. Lopulta päädyin lähtemään vaan jotain polkua eteenpäin, ja pienen hapuilun jälkeen löysinkin ainakin suunnilleen sinne mihin olin ajatellutkin. Sitä ennen kuitenkin tapasin taas kaksi paria, jotka oli ihan hukassa minne pitäis mennä. Miten voi olla noin huonosti merkityt reitit! Ei ollut siis ollenkaan yksittäisestä tapauksesta kyse tässä vaan meitä oli lukuisia eksyneitä. Maastokartta sovelluksen avulla sitten lopulta löysin oikealle polulle mutta ilmeisesti muut eksyi, koska samaa polkua kertoivat etsineensä enkä sitten tavannut heitä koko päivänä. Reitti oli nimeltään Syvyyden kierros, ja oli pituudeltaan 6,2km. 

Hiekkakangas on mun lempparimaastoa joten olin arvellutkin, että puiston maisema olisi kovin mieluista. Mutta se pääsi silti yllättämään upeudellaan! Ne jäkäläkankaat oli aivan huikean kauniita. 

Siinä missä Iso-Palosessa olin saanut patikoida aivan ylhäisessä yksinäisyydessäni, Rokualla oli porukkaa ihan mahdottomasti. Ainakin tuo Syvyyden kierros tuntui olevan suuressa suosiossa, ja vastaan tuli monenlaista porukkaa lapsiperheistä eläkeläisiin ja kaveriporukoihin. Outoa kyllä, ainuttakaan pyöräilijää en nähnyt vaikka pyöräreittejä on valtavasti ja olen kuullut monen kehuvan miten hyvät reitit tuolla on pyöräilylle.

En tiedän yhtään miksi, mutta jostain syystä olin mieltänyt Rokuan aina jotenkin tylsäksi paikaksi,mistä lie moinen harhaluulo tullut. Nyt tuolla vierailleena ymmärrän kyllä mainiosti miksi se on myös geopark kohde. En ole kyllä tuollaista maisemaa muualla (ainakaan noin laajoissa määrin!) nähnyt. 

Jääkauden jäljet todellakin on näkyvissä!

Kierroksen talsittuani oli tarkoitus vielä pysähtyä lyhyelle patikalle sekä Harjunpolulle joka lähtee Rokua Health & Spa luota, ja käydä kipuamassa Pookivaaran näköalatornille. En enää muista oliko syy väsymyksessä, nälässä vai missä, mutta ne jäi käymättä ja ajoin vain ohi miettien, että kyllä tuolla riittää tutkittavaa vielä toisellekin kerralle että voihan niitä sitten käydä. Josko saisin isännänkin sitten mukaan. 

Kotimatkalla pysähdyin vielä Utajärvellä Ahmaksen kalevalaisessa perinnekylässä, joka oli aivan tuntematon kohde mutta opastekyltit nähtyäni päätin poiketa katsomaan. Patikoimaan olisi sielläkin päässyt, vähän jäi kaivelemaan etten mennyt.

Perinnekylässä esitellään elämää Ahmaksella vainovuosien aikana, sekä vanhoja elinkeinoja.

Tuolla ei taas missään näkynyt ainuttakaan toista ihmistä, mutta kaunis kissi minua sentään seuraili alueella liikkuessani. Kovin yritin sitä kissittää tulemaan rapsutettavaksi mutta sen verran oli pelokas että lähelle ei tullut.

Kesäteatterikin tuolta löytyi! Osa alueesta oli selkeästi päässyt rapistumaan ja jopa vaarallinen liikkua, mutta taas paikoitellen näkyi että aluetta on juuri uusittukin. 

Ai että nämä tälläiset yllärikohteet on aina niin kivoja kun kohdalle sattuu!