Patikointia Iso-Palosessa ja kojuilua Vartiuksessa

Viime kesänä tuli kyllä reissattua muutenkin paljon! Kun oli kerrankin aikaa. Useita päiväreissuja, muutamia parin-kolmen päivän reissua ja toki se yksi pidempi reissukin. Oli yksin tehtyjä reissuja, koiranäyttelyreissuja, perhereissuja, kaverireissuja... kaikkea mahtavuutta siis!

Aloitetaampa viime kesän reissujen läpikäynti tutusta Kuhmosta, kun kävin lomailemassa työpaikalla heinäkuun alussa neljän päivän verran. Kojuilun lisäksi kävin parina päivänä patikoimassa Iso-Palosessa, ja nyt onkin joka-ikinen reitti sieltä käveltynä, poislukien pikku pätkä joka yhdistää pari polkua.

Iso-Palosesta olen muuten pari vuotta takaperin jo yhden postauksen tehnytkin, sen löydät täältä.

Lähdin matkaan aamusta jo aikaisin, jotta kerkeisin mahdollisimman rauhassa ajella ja tehdä pysähdyksiä. Kun on kolme kesää ajanut tuota Kokkola-Vartius väliä ja yleensä aina enemmän tai vähemmän kiireessä niin on kerennyt huomata että siinä matkan varrella olis paljonkin paikkoja joita olis kiva käydä vähän tarkemminkin kattomassa ja tutustumassa. 

Pääsin kuitenkin hyvissä ajoin perille ja moikkailin työkaverit ja parit tutut asiakkaat ennen kojulle menoa. Kyllähän tuota maisemaa kattelis vaikka ihan tuollaisenaankin, mutta kyllä niitä otuksiakin kävi onneksi näytillä. 

'

Illan aikana lammella kävi isohko uroskarhu, kettu ja useita eri lintulajeja.

Aamulla sitten heti aamupalan jälkeen reippaana patikoimaan. Ajattelin aloittaa koko alueen pisimmästä ympyräreitistä, Iso-Palosen reitistä joka on 13km pitkä ja kiertää koko Iso-Palosen järven.

Lähdin liikkeelle Matokankaan parkkipaikalta, kuten niin monta kertaa ennenkin eri reittejä kietäessäni.

Matkaan piti tietenkin lähteä aikaisin aamusta, koska oli luvattu hellelukemia ja mulla ei ollut edes evääksi kuin puoli litraa vettä ja yks myslipatukka. 

Linnut lauloi ihanasti joka puolella ympärillä. 

Suurin osa reitistä kulkee upeissa mäntymetsissä, mutta jonkun verran oli myös suota ja loppupäässä nuo upeat harjut vanhoine juoksuhautoineen, joita olen ennenkin käynyt ihailemassa.  

Reitin varrella on useita eri laavuja, osassa paikassa myös puuceet. Lenkistä saa vielä aavistuksen pidemmän kulkemalla Saunaniemen kautta, mutta jätin sen tällä kertaa välistä koska olen käynyt sielä jo pari kerta aiemmin. 

Tälläkään kertaa en nähnyt ketään muuta koko reissulla, kuten yleensäkin tuolla käydessä niin vuoden ajasta ja kellonajasta riippumatta olen nähnyt korkeintaan auton parkkiksella, poluilla en kertaakaan ristin sieluakaan. Ihanaa luonnonrauhaa. 

Sitten olikin aika palata illaksi kojulle, ja sama karhunköriläshän se oli tuonakin päivänä esiintymässä. En muista nähneeni tätä yksilöä aiempina vuosina.

Karhun lisäksi ihailin taas lukuisia lintuja kuten tätä tikkaperhettä ja käki pariskuntaa. 

Seuraavana päivänä tarkoitus oli lähteä vähän eri suuntaan, pikkuisen Vartiuksesta pohjoiseen Juortanansalon-Lapinsuon luonnonsuojelualueelle vähän tutkiskelemaan millaisia reittejä sieltä löytyisi, mutta paikalle päästyäni sielä olikin laput että reitti oli tilapäisesti suljettu. Kuollaksenikaan en kyllä enää muista että miksi... 

Mutta joka tapauksessa, tie kävi siis takaisin Iso-Paloseen ja tällä kertaa Pikku-Palosen reitille joka on 5,4km rengasreitti. Tälle patikalle lähdin Valkeiskankaan parkkipaikalta, joka on vähän kauempana. 

Keli oli pilvisempi, mutta kuuma oli kyllä tuonakin päivänä. 

Sattuipa reitin varrelle myös vanha majavien pato, joka tosin selkeästi ei ollut enää hetkeen ollut ollut käytössä.

Mukava reitti se oli tuokin, mutta jotenkin ei ihan yhtä paljon ihastuttanut monipuolisuudellaan kuin edellispäivän reitti, toki pituudeltaankin oli alle puolet. Mutta yhtä hiljainen oli tämäkin reitti, ei ristinsielua, ei mitään ihmis ääniä missään. 

Tupasvillojen määrä oli muuten kyllä aivan valtava tänä vuonna! Niitä tuntui täällä kotona länsirannikollakin olevan paljon enemmän kuin aiempina vuosina mutta tuolla idässäpä niitä vasta olikin! 

Nämä kuvat kojualueelta viimeisenä iltana. 

Viimeisen illan kunniaksi sain ihailla eri karhuyksilöäkin kuin aiempina, kun tämä nuori vaalea karhu saapui paikalle. Harmittaa, kun en varmaksi tunnistanut kuka on kyseessä, tuolloin epäilin että se olisi ollut Blondien viime vuotinen vaalea pentu, mutta kun syksyllä kävin tuolla vielä toiseen kertaan kuvailemassa niin en ollutkaan enää varma olinko nähnyt saman jo tuolloin heinäkuussa. Eiköhän se kuitenkin ole joko Blondien viime vuotinen tai jompikumpi Lumikin toissavuotisista vaaleista. 

Se viettikin ihan reilusti aikaa tuossa minun kojun luona, ja kun muissa tuon lammen kojuissa ei ollut ketään asiakkaita sain aivan rauhassa häntä ihailla ja kuvata. 

Ja kävihän se sama edellispäivien uroskarhu vielä tuonakin yönä sitten myöhemmin näytillä. 

Aamusta olikin aika lähteä kotia kohti, mutta olin säästänyt kotimatkallekin vielä lisää elämysherkkuja nimittäin tein pienen kiertotien ja kotiuduin Rokuan kansallispuiston kautta. 

Siitä kuitenkin lisää omassa postauksessaan, jonka toivottavasti kerkeän rustailla pikimmiten.