New Orleans -päivä 2
Illalla googleteltiin New Orleansin nähtävyyksiä ja Ville sattu bongaamaan WW II-museon (2. maailmansota museo, äiteille suomennuksena ;) ) ja tuumattiin heti että siellä taitaa mennä koko seuraava päivä, jos yhtään tuon isännän pillin mukaan mennään. Tai siis se osa päivästä mitä kerkeää kaupungissa viettää, kun piti illasta vielä ajaa seuraavaan majapaikkaan/kaupunkiinkin. Onneks sotahistoria kiinnostaa muakin niin ohjelma kuulosti ihan mielenkiintoiselta munkin makuun.
Aamusta vitkasteltiin taas hotellilla vaikkei tällä kertaa hintaan kuulunut edes sitä "amerikkalaista" hephep-aamupalaa.
Syötiin siis evääksi ostettuja hedelmiä ja leipää. Päätettiin heti ekana päivänä ostaa pieni kylmälaukku evästystä varten, säilyy jogurtit ja juustot ym. kylmänä. Toki se vaatii että välillä napsastaan hotellilta mukaan jääpaloja joita sitten taiteillaan muovipusseihin eväitten ympärille, mutta säästyypähän aamuisin vaivalta ettiä aamupalapaikka ja iltasinkin saa otettua jotain pientä ettei tarvi nälkäisenä nukkumaan. Parina päivänä on menty pelkillä eväillä kun ei oo vaan jaksanut enää pysähtyä kun muutenkin olis menny ajo niin myöhälle (totuus on että ollaan paria iltaa lukuunottamatta oltu majapaikassa aina viimeistään kasita ja nukkumassakin yleensä viimistään ysiltä. Mieluummin herää aikaisin aamulla ja ajaa valoisan aikaan. Siinä on sekin hyvä puoli että pysyy ees vähän paremmin Suomen ajassa. No, hyvin vähän mutta silti. Mulla on aikaisemmilla kerroilla ollu niin hervoton jetlag aina että jospa siitä olis edes pienesti apua.
No, joka tapauksessa kun hotellilta lähdettiin niin suunnistettiin museoon.
Ulkoa päin se näytti suht pieneltä paikalta ja ite olin jopa vähän pettynyt, mutta jossain kohtaa kävi ilmi että se koostuukin useammasta rakennuksesta (ja niissä vielä useammasta kerroksesta) joten kävikin niin että tuntui ettei keretty käydä niitä kaikkia läpi niin hyvin kun oltais haluttu.
Etenkin viimeiseks jäänyt Road to Tokyo eli Tyynenmeren taisteluiden osasto lähinnä juostin läpi (totuuden nimissä se ei kiinnostanu meitä muutenkaan yhtä paljon kuin Road To Berlin eli Euroopan taisteluiden osasto, tosin senkin olis voinu käydä läpi paljon perusteellisemmin jos olis ollut enempi aikaa).
Lippupaketeista valittiin sellainen johon kuului perus näyttelyiden lisäksi 2 spesiaalinäytöstä, Beyond All Boundaries joka oli 45min kestävä elokuvapätkä 10min esinäytöksineen ja Final Mission joka oli ehkä enempi lapsille suunnattu (?) sukellusvene jutska, jossa ovella mennessä jokaiselle annettiin "miehistökortti" jolla määräytyi tietty paikka/tehtävä sukellusveneessä ja sen mukaan toimittiin omalla pisteellä etenevän tarinan mukaan. Vilkkuvaloja ja muuta oli jälkimmäisessä niin paljon että vähemmästäkin tuli huono olo, en tykänny. Muutenkin se oli jotenkin niin lapsille tehty vaikkei lapsia siellä näkynytkään... ehkä se oli aikuisille lapsille?
Saatiin muuten jopa alennusta lipuista sillä perusteella että Ville on ollu armeijassa :D Oletettiin että se ois tietenkin vain jenkkien armeijassa palvelleille mutta ilmeisesti ei, tai sitten lippumyyjä luuli että Finland on joku tietty palveluspaikka...
Tarkoitus oli että olis keretty ajella seuraavaan majapaikkaan eli Lillianin KOAlle ennen auringonlaskua koska sitä kehuttiin poikkeuksellisen kauniiksi siellä vaan no, todellisuudessa kävi niin että unohduttiin museoon niin pitkäks aikaa että aurinko laski jo sieltä lähtiesä.
Kun oltiin jo kävelemässä takaisin autolle päin kadulla, huomattiin toisella puolen katua vielä joku vene, mutta sinne ei kai (?) päässyt käymään tai niin ainakin haluttiin itsellemme uskotella kun ei oltu huomattu sitä tarpeeks aikaisin. Joku torpedovene ilmeisesti, ainaki Villen mielestä.
Matkalla Lillianiin satuttiin bongaamaan vielä iso taistelulaiva ankkurissa Mobilen kaupungissa. Ilmeisesti sekin oli joku museokohde tai vastaava mutta kello oli jo niin paljon että vaan ajettiin ohi ja yritettiin vilkuilla sen mitä pimeässä valtatieltä näki.
Lillianiin löydettiin muutaman tunnin pimeässä ajon jälkeen.
Paikka oli todella kaunis ja KERRANKIN kauempana isosta tiestä joten liikenteen melu ei juurikaan sinne kuulunut. Toimisto oli jo mennyt kiinni joten saatiin itse valita paikka. Se tosin osoittautui alkuun vähän haasteelliseksi koska kartaan ei oltu merkitty mitkä paikat on telttapaikkoja... onneks satuttiin vastakkain yhden vanhemman herrasmiehen kanssa joka kehotti menemään rannalle ". Ihan minne vain". Mehän mentiin sitte niin rantaan kun pääsi eli ihan muutama metri vesirajasta.
Täällä tuli hyvin uni. Leikkarin kuvat on seuraavalta aamulta koska saavuttiin paikalle vasta pimeällä.
Aamusta vitkasteltiin taas hotellilla vaikkei tällä kertaa hintaan kuulunut edes sitä "amerikkalaista" hephep-aamupalaa.
Syötiin siis evääksi ostettuja hedelmiä ja leipää. Päätettiin heti ekana päivänä ostaa pieni kylmälaukku evästystä varten, säilyy jogurtit ja juustot ym. kylmänä. Toki se vaatii että välillä napsastaan hotellilta mukaan jääpaloja joita sitten taiteillaan muovipusseihin eväitten ympärille, mutta säästyypähän aamuisin vaivalta ettiä aamupalapaikka ja iltasinkin saa otettua jotain pientä ettei tarvi nälkäisenä nukkumaan. Parina päivänä on menty pelkillä eväillä kun ei oo vaan jaksanut enää pysähtyä kun muutenkin olis menny ajo niin myöhälle (totuus on että ollaan paria iltaa lukuunottamatta oltu majapaikassa aina viimeistään kasita ja nukkumassakin yleensä viimistään ysiltä. Mieluummin herää aikaisin aamulla ja ajaa valoisan aikaan. Siinä on sekin hyvä puoli että pysyy ees vähän paremmin Suomen ajassa. No, hyvin vähän mutta silti. Mulla on aikaisemmilla kerroilla ollu niin hervoton jetlag aina että jospa siitä olis edes pienesti apua.
No, joka tapauksessa kun hotellilta lähdettiin niin suunnistettiin museoon.
Ulkoa päin se näytti suht pieneltä paikalta ja ite olin jopa vähän pettynyt, mutta jossain kohtaa kävi ilmi että se koostuukin useammasta rakennuksesta (ja niissä vielä useammasta kerroksesta) joten kävikin niin että tuntui ettei keretty käydä niitä kaikkia läpi niin hyvin kun oltais haluttu.
Etenkin viimeiseks jäänyt Road to Tokyo eli Tyynenmeren taisteluiden osasto lähinnä juostin läpi (totuuden nimissä se ei kiinnostanu meitä muutenkaan yhtä paljon kuin Road To Berlin eli Euroopan taisteluiden osasto, tosin senkin olis voinu käydä läpi paljon perusteellisemmin jos olis ollut enempi aikaa).
Lippupaketeista valittiin sellainen johon kuului perus näyttelyiden lisäksi 2 spesiaalinäytöstä, Beyond All Boundaries joka oli 45min kestävä elokuvapätkä 10min esinäytöksineen ja Final Mission joka oli ehkä enempi lapsille suunnattu (?) sukellusvene jutska, jossa ovella mennessä jokaiselle annettiin "miehistökortti" jolla määräytyi tietty paikka/tehtävä sukellusveneessä ja sen mukaan toimittiin omalla pisteellä etenevän tarinan mukaan. Vilkkuvaloja ja muuta oli jälkimmäisessä niin paljon että vähemmästäkin tuli huono olo, en tykänny. Muutenkin se oli jotenkin niin lapsille tehty vaikkei lapsia siellä näkynytkään... ehkä se oli aikuisille lapsille?
Saatiin muuten jopa alennusta lipuista sillä perusteella että Ville on ollu armeijassa :D Oletettiin että se ois tietenkin vain jenkkien armeijassa palvelleille mutta ilmeisesti ei, tai sitten lippumyyjä luuli että Finland on joku tietty palveluspaikka...
Tarkoitus oli että olis keretty ajella seuraavaan majapaikkaan eli Lillianin KOAlle ennen auringonlaskua koska sitä kehuttiin poikkeuksellisen kauniiksi siellä vaan no, todellisuudessa kävi niin että unohduttiin museoon niin pitkäks aikaa että aurinko laski jo sieltä lähtiesä.
Kun oltiin jo kävelemässä takaisin autolle päin kadulla, huomattiin toisella puolen katua vielä joku vene, mutta sinne ei kai (?) päässyt käymään tai niin ainakin haluttiin itsellemme uskotella kun ei oltu huomattu sitä tarpeeks aikaisin. Joku torpedovene ilmeisesti, ainaki Villen mielestä.
Matkalla Lillianiin satuttiin bongaamaan vielä iso taistelulaiva ankkurissa Mobilen kaupungissa. Ilmeisesti sekin oli joku museokohde tai vastaava mutta kello oli jo niin paljon että vaan ajettiin ohi ja yritettiin vilkuilla sen mitä pimeässä valtatieltä näki.
Lillianiin löydettiin muutaman tunnin pimeässä ajon jälkeen.
Paikka oli todella kaunis ja KERRANKIN kauempana isosta tiestä joten liikenteen melu ei juurikaan sinne kuulunut. Toimisto oli jo mennyt kiinni joten saatiin itse valita paikka. Se tosin osoittautui alkuun vähän haasteelliseksi koska kartaan ei oltu merkitty mitkä paikat on telttapaikkoja... onneks satuttiin vastakkain yhden vanhemman herrasmiehen kanssa joka kehotti menemään rannalle ". Ihan minne vain". Mehän mentiin sitte niin rantaan kun pääsi eli ihan muutama metri vesirajasta.
Täällä tuli hyvin uni. Leikkarin kuvat on seuraavalta aamulta koska saavuttiin paikalle vasta pimeällä.
Kommentit
Lähetä kommentti