Mammoth caves national park
Eilen siis lähettiin heti kasin jäljestä ajamaan kohti muutaman mailin päässä olevaa maiilman isointa tunnettua luolastoa joka kuuluu yhteen USAn 23:n maailmanperintökohteeseen.
Löydettyjä luolastoja on tällä hetkellä 405 mailia (648km) mutta niitä on vielä paljon paljon paljon tutkimatta, arvio on että yhtä paljon kuin mitä on löytynyt.
Paikka on kokonaan luonnon muovaama, luolat ei ole ihmisen kaivamia/muovaamia.
Veterans dayn eli veteraanienpäivän kunniaksi yksi luolakierros oli ilmainen, aloitettiin siis sillä. Kierros kesti reilun tunnin ja kulki edestakaisin ISOA maanalaista joenuomaa. Opas varoitteli ennen kierrosta että jos on ahtaanpaikan kammoa niin ei suosittele reittiä mutta paikka oli ison salin kokoinen ja pienimmästkin kohdasta varmaan ainakin 3m leveä, joten mistään ahtaasta paikasta ei todellakaan ollut kyse. Mä ehkä odotin kierrokselta liikaa koska minuun se ei tehnyt isoakaan vaikutusta, Ville tosin tykkäs siitäkin.
Ekan kierroksen jälkeen lähdettiin vielä toiselle, lähti kauempaa joten sinne kuljettiin ensin bussilla. Se olikin sitten munkin mielestä aivan mykistävä paikka! Luolaan laskeuduttiin todella kapeaa portaikkoa (pelkkä portaikko on muuten maksanut miljoonan...) ja koska luolaa ei ole tosiaan muokattu, piti välillä kumarrella puolelta toiselle että pääsi eteenpäin kun luolan kaartuikin yhtäkkiä oikealle ja katto tuli vasemmalla puolella vastaan. Tuumattiin että vähänkään isomman ihmisen taitaa olla melkoisen vaikea tuolla liikkua....
Luolaa laskeuduttiin useampi sata porrasta alaspäin ja tietenkin sieltä piti ylöskin tulla. Lisäksi luolan lattia meni tietenkin välillä ylös ja alas, välillä tosi jyrkästikin että joutui ottaa ihan kaiteesta tukea.
Kun opas sammutti hetkeksi ne vähätkin valot mitä sinne alas oli laitettu, oli niin säkkipimeää että en edes aiemmin tiennyt että pimeääkin voi olla NIIN pimeää. Ja hiljaista!
Aivan upea paikka jossa kan.nattaa ehdottomasti käydä jos tuonne päin sattuu. Tarkoitus oli käydä myös taivaltamassa joku alueen kävelyreiteistä mutta se jäi nyt välistä kun oli niin järkyttävän kova nälkä että oli pakko lähteä jatkamaan matkaa (yksi ruokapaikka löytyi kyllä paikanpäältäkin mutta sinne oli niin pitkät jonot että nälkä ei antanut periksi jonottaa, kun tiesi että 10min automatkan päässä on muita paikkoja...)
Yöksi päädyttiin tällä kertaa hotelliin, ja paikaksi valikoitui Jakcson. (seuraavaksikin yöksi ollaan menossa Jacksoniin mutta eri osavaltioon, viime yö oltiin Tenneseessä ja ensi yö Mississippissä...)
Molemmat olis haluttu leirintämajoitukseen mutta ne oli olleet ihan väärissä paikoissa, joko olis pitänyt ajaa ihan hirveästi enemmän per päivä, tai sitten jäädä niin lähelle edellistä yöpaikkaa että seuraavana päivänä olis ollut liikaa ajoa.
Löydettyjä luolastoja on tällä hetkellä 405 mailia (648km) mutta niitä on vielä paljon paljon paljon tutkimatta, arvio on että yhtä paljon kuin mitä on löytynyt.
Paikka on kokonaan luonnon muovaama, luolat ei ole ihmisen kaivamia/muovaamia.
Veterans dayn eli veteraanienpäivän kunniaksi yksi luolakierros oli ilmainen, aloitettiin siis sillä. Kierros kesti reilun tunnin ja kulki edestakaisin ISOA maanalaista joenuomaa. Opas varoitteli ennen kierrosta että jos on ahtaanpaikan kammoa niin ei suosittele reittiä mutta paikka oli ison salin kokoinen ja pienimmästkin kohdasta varmaan ainakin 3m leveä, joten mistään ahtaasta paikasta ei todellakaan ollut kyse. Mä ehkä odotin kierrokselta liikaa koska minuun se ei tehnyt isoakaan vaikutusta, Ville tosin tykkäs siitäkin.
Ekan kierroksen jälkeen lähdettiin vielä toiselle, lähti kauempaa joten sinne kuljettiin ensin bussilla. Se olikin sitten munkin mielestä aivan mykistävä paikka! Luolaan laskeuduttiin todella kapeaa portaikkoa (pelkkä portaikko on muuten maksanut miljoonan...) ja koska luolaa ei ole tosiaan muokattu, piti välillä kumarrella puolelta toiselle että pääsi eteenpäin kun luolan kaartuikin yhtäkkiä oikealle ja katto tuli vasemmalla puolella vastaan. Tuumattiin että vähänkään isomman ihmisen taitaa olla melkoisen vaikea tuolla liikkua....
Luolaa laskeuduttiin useampi sata porrasta alaspäin ja tietenkin sieltä piti ylöskin tulla. Lisäksi luolan lattia meni tietenkin välillä ylös ja alas, välillä tosi jyrkästikin että joutui ottaa ihan kaiteesta tukea.Kun opas sammutti hetkeksi ne vähätkin valot mitä sinne alas oli laitettu, oli niin säkkipimeää että en edes aiemmin tiennyt että pimeääkin voi olla NIIN pimeää. Ja hiljaista!
Aivan upea paikka jossa kan.nattaa ehdottomasti käydä jos tuonne päin sattuu. Tarkoitus oli käydä myös taivaltamassa joku alueen kävelyreiteistä mutta se jäi nyt välistä kun oli niin järkyttävän kova nälkä että oli pakko lähteä jatkamaan matkaa (yksi ruokapaikka löytyi kyllä paikanpäältäkin mutta sinne oli niin pitkät jonot että nälkä ei antanut periksi jonottaa, kun tiesi että 10min automatkan päässä on muita paikkoja...)Yöksi päädyttiin tällä kertaa hotelliin, ja paikaksi valikoitui Jakcson. (seuraavaksikin yöksi ollaan menossa Jacksoniin mutta eri osavaltioon, viime yö oltiin Tenneseessä ja ensi yö Mississippissä...)
Molemmat olis haluttu leirintämajoitukseen mutta ne oli olleet ihan väärissä paikoissa, joko olis pitänyt ajaa ihan hirveästi enemmän per päivä, tai sitten jäädä niin lähelle edellistä yöpaikkaa että seuraavana päivänä olis ollut liikaa ajoa.
Kommentit
Lähetä kommentti