Erilainen Yellowstone
Niinkun aiemmassa postissa mainitsin, tultiin takas Yellowstoneen muutamaksi päiväksi.
Chicagosta kun lähettiin auton vaihdon jälkeen ajamaan, katsottiin vaan nopein reitti, viis veisaten siitä että se oli isoja moottoriteitä pitkin ja maisemat jäis aika vähäisiksi mutta kun ajoaika oli sen 20h ilman liikennettä, JA navi vielä yritti ajattaa meitä Beartooth highwayn kautta vaikka tiedettiin että se on ollu jo muutaman päivän suljettuna lumen takia, eli pitäis kiertää pitempää reittiä.
Ajettiin siis pohjoisen kautta, läpi Wisconsinin, Minnesotan ja Pohjois-Dakotan aina Montanaan asti. Jo ekana ajopäivänä huomattiin että auto välillä piti hassua viheltävää ääntä mutta sitten taas ei, joten ei välitetty siitä alkuun. Kolmantena ajopäivänä se kuitenkin rupes olemaan jatkuva meteli jos ajo vähäkään kovempaa ja ylläripylläri moottoritiellä ajetaan vähän kovempaa.
Pysähdyttiin Billingissä syömään ja soitettiin samalla autovuokraamolle että haluttais vaihtaa auto toiseen ja sieltä opastivat meidät Billingsin lentokentälle että sielä on just yks auto heillä vapaana... no kun sinne päästiin, kävi ilmi että Thrifty (jolta oli auto vuokrattu) on siellä yhdistynyt Hertzin kanssa, eikä niillä ole enää toimipistettä siellä vaan ainoastaan Hertzillä ja Hertzillä ne ei nähneet mitään meidän tietoja eikä sen vuoksi voineet suoraan vaihtaa autoa vaan olis pitäny tehä kokonaan uus sopimus ja maksut.
Ei siis alettu säätämään vaan sovittiin että vaihetaan toisella lentokentällä, jonne ei sitten kuitenkaan keretty vielä sinä päivänä, eikä ole oltu nyt puhelinyhteyksien päässä että olis voitu tähän mennessäkään soittaa sinne.
No, saavuttiin siis Livingstonin ja Gardinerin kautta puistoon ja ajettiin Lamarin läpi Cooke Cityyn jossa meillä oli varattuna huone motellista kahdeks yöks. Koska oli jo myöhä, motellin respa oli jo suljettu ja meille oli jätetty avaimet ja ohjeet miten löydetään huoneeseen.
Huone oli vastapäätä muuta motellia, pienehkön rakennuksen yläkerrassa, jyrkkien rappusten päässä... ja kun avattiin ovi niin mitä oli vastassa?? Sviitti! Oli makkari, oli olkkari, oli keittiö! Ja oma parveke!
En ollu tienny varanneeni sviittiä mutta kyllähän se kelpas!
Aamulla herättiin aikasin ja lähettiin Lamaria kohti meidän uuden, OAN spottausskoopin kanssa. Cooke cityssä oli lumi maassa mutta Lamarisa "vaan" sato vettä.
Spottareita oli liikkeellä vaikka keli oli mitä oli ja osa teistä oli suljettuna. Rick sai signaaleita Junctioneista Sloughilla, mutta meni kauan ennen kuin kukaan oikeesti näki niitä, ja ne menivät takas Lamarin suuntaan.
Seurattiin niitä sinne, mutta valitettavasti ei ite päästy niitä näkemään vaikka moni muu ne näkikin.
Ysiltä jouduttiin jo lähteä takas Cooke Cityyn vaihtamaan kamat huoneesta toiseen koska olin onnistunu varaamaan eri huoneen toiseksi yöksi...
Käytiin lounaalla ja sen päälle otettiin kunnon 4h päikkärit, käytiin syömässä uudelleen eri ravintolassa (jossa muuten oli sama tarjoilija kuin ekassa, se katto vähä pitkään...) ja mentiin nukkumaan.
Aamulla heräsin kellon soittoon ja kompuroin pimeässä vessaan. Sinnepä ei tullukaan valoja. Siinä kohtaa vasta hokasin että eipä muuten ole valoja ulkonakaan eikä lämmitin ole päällä.
Kurkkasin ulos ja pimiähän sielä oli ku mörön pyllyssä. Koko kylästä sähköt poikki, koska lunta oli tullut PALJON! Oiskohan n. 25cm jos ei enemmänkin.
Ei muuta ku vaatteet päälle, kännykän valossa tekemään polkua autolle ja autosta otsalamput ja tsädää koko karmeus paljastu. Ei ollut siitä paikasta lähteminen ennen ku aura olis käynyt.
Mentiin hetkeks vielä uudestaan sänkyyn tuumien että pitää oottaa kasiin asti että motellin respa aukee, että ehkä niillä on lumilapioita jossain millä saadaan auto kinoksesta. Kello oli siinä kohtaa siis vasta 6.
No minä en saanu etes nukuttua mutta eipä siinä kauheen kauaa mennykään kun kuulin että aura ajelee tiellä ja hetken päästä se tuli jo motellin pihaa auraamaan.
Ei muuta kun vaatteet takas päälle ja putsaamaan autoa lumesta ja kamat sisään.
Sitä lumilapioa kun ei ollut niin huoneesta löytynyt jääpalakippo toimi lappona... kovin hidastahan se oli kun ei se iso ämpäri ole vaan parempi kun ei mitään.
Päästiin vihdoin liikkeelle vähän ennen kaheksaa ja voi mikä talvinen ihmemaa meitä odotti! Talvinen Lamar oli vieläkin upeampi mitä kesäinen.
Onneks autossa on "all season" renkaat, ja ne piti ihan hyvin. Pysähyttiin Lamarin länsipäässä levikkeelle jossa yks pariskunta oli skooppeinen ja susiahan ne katteli, koko Junction Butten lauma oli näkyvissä! Kylläkin tosi kaukana mutta silti. Oltiin hyvin hyvin tyytyväisiä meidän halppis skooppiin joka vaikutti olevan lähes yhtä hyvä kun niiden tuhansien dollareitten skoopit. Kolmijalka vaan on niin läpipaska että heiluu tuulessa, se pitää hommata kyllä parempi :D
Varmaan ainakin puoli tuntia kerettiin siinä ihailla telmiviä ja leikkiviä, tyytyväisiä hukkasia, kunnes ne katos puurajaan.
Siinä kohtaa oltiin jo kuultu että Prospectit oli nähty Sloughissa mutta ne oli jo poissa näkyvistä, mutta päätettiin silti lähteä sinne suuntaan ja käydä tankilla Tower-Rooseveltilla.
Kuinka ollakaan heti kun päästiin tielle tuli meitä vastaan Susan ja Reve kenen kanssa oli tehty treffit, mutta ne oli ollut jumissa Mammothin ja Towerin välissä koska tietä ei ollut sieltä vielä aurattu ja lunta oli PALJON ja sielä oli autoja tiellä pitkin poikin.
Käännyttiin takaspäin ja pysähdyttiin niitä moikkaamaan, samalla saatiin seurata Junctioneja jotka oli tullut taas näkyviin. Saimpahan jopa tämän kuvankin niistä, yllättävän hyvä kun ajattelee että otettu puhelimella joka vaan tungettu halpis skooppiin kiinni ja räpsästy!
Ihan näkee että hukkia ovat kun vähän zoomaa :)
Siinä seisoskeltiin juttelemassa ja ihailemassa susia aikamme kunnes rupes jalat jäätymään. Koska sudetkin oli jo pitkän aikaa vaan maanneet paikallaan niin päätettiin mekin jatkaa matkaa. Susan ja Reve kutsui meidät illaksi kylään kun oltiin joka tapauksessa menossa niitten suunnille Gardineriin.
Käytiin siis hakemassa avaimet meidän seuraavan yön majoitukseen Mammothissa, pikku mökki niinkuin meillä oli 3 viikkoa sitten Towerilla, aavistuksen modernimpi vain kun täällä lämmityksen hoitaa ilmalämpöpumppu eikä kamiina.
Ilta kului mukavasti Reven ja Susanin luona niitä näitä jutellen ja syöden Susanin tekemää herkullista chiliä.
Tälle reissulle viimeisenä Yellowstonen päivänä ei nähty susia, vaikka ne paikalla olikin kun Rick sai pannoista signaaleita, mutta sumu oli niin raskas että näkyvyys oli ihan onneton.
Koska Dunraven Pass eli puiston eteläosiin vievä tie oli vielä kiinni lumen takia, mentiin takas Gardineriin syömään ja sitten kuultiinkin että tie on saatu auki ja palattiin samaa tietä takas ja ajettiin aina Idahoon, Montpelieriin asti yöksi.
Gardinerin ja Tower-Rooseveltin välillä nähtiin vielä tosi läheltä kojootti joka saalisti hiiriä ja oli niiiiin söpö heiluvine häntineen, sekä yksinäinen mustakarhun pentu jolla oli mamma hukassa :(
Chicagosta kun lähettiin auton vaihdon jälkeen ajamaan, katsottiin vaan nopein reitti, viis veisaten siitä että se oli isoja moottoriteitä pitkin ja maisemat jäis aika vähäisiksi mutta kun ajoaika oli sen 20h ilman liikennettä, JA navi vielä yritti ajattaa meitä Beartooth highwayn kautta vaikka tiedettiin että se on ollu jo muutaman päivän suljettuna lumen takia, eli pitäis kiertää pitempää reittiä.
Ajettiin siis pohjoisen kautta, läpi Wisconsinin, Minnesotan ja Pohjois-Dakotan aina Montanaan asti. Jo ekana ajopäivänä huomattiin että auto välillä piti hassua viheltävää ääntä mutta sitten taas ei, joten ei välitetty siitä alkuun. Kolmantena ajopäivänä se kuitenkin rupes olemaan jatkuva meteli jos ajo vähäkään kovempaa ja ylläripylläri moottoritiellä ajetaan vähän kovempaa.
Pysähdyttiin Billingissä syömään ja soitettiin samalla autovuokraamolle että haluttais vaihtaa auto toiseen ja sieltä opastivat meidät Billingsin lentokentälle että sielä on just yks auto heillä vapaana... no kun sinne päästiin, kävi ilmi että Thrifty (jolta oli auto vuokrattu) on siellä yhdistynyt Hertzin kanssa, eikä niillä ole enää toimipistettä siellä vaan ainoastaan Hertzillä ja Hertzillä ne ei nähneet mitään meidän tietoja eikä sen vuoksi voineet suoraan vaihtaa autoa vaan olis pitäny tehä kokonaan uus sopimus ja maksut.
Ei siis alettu säätämään vaan sovittiin että vaihetaan toisella lentokentällä, jonne ei sitten kuitenkaan keretty vielä sinä päivänä, eikä ole oltu nyt puhelinyhteyksien päässä että olis voitu tähän mennessäkään soittaa sinne.
No, saavuttiin siis Livingstonin ja Gardinerin kautta puistoon ja ajettiin Lamarin läpi Cooke Cityyn jossa meillä oli varattuna huone motellista kahdeks yöks. Koska oli jo myöhä, motellin respa oli jo suljettu ja meille oli jätetty avaimet ja ohjeet miten löydetään huoneeseen.
Huone oli vastapäätä muuta motellia, pienehkön rakennuksen yläkerrassa, jyrkkien rappusten päässä... ja kun avattiin ovi niin mitä oli vastassa?? Sviitti! Oli makkari, oli olkkari, oli keittiö! Ja oma parveke!
En ollu tienny varanneeni sviittiä mutta kyllähän se kelpas!
Aamulla herättiin aikasin ja lähettiin Lamaria kohti meidän uuden, OAN spottausskoopin kanssa. Cooke cityssä oli lumi maassa mutta Lamarisa "vaan" sato vettä.
Spottareita oli liikkeellä vaikka keli oli mitä oli ja osa teistä oli suljettuna. Rick sai signaaleita Junctioneista Sloughilla, mutta meni kauan ennen kuin kukaan oikeesti näki niitä, ja ne menivät takas Lamarin suuntaan.
Seurattiin niitä sinne, mutta valitettavasti ei ite päästy niitä näkemään vaikka moni muu ne näkikin.
Ysiltä jouduttiin jo lähteä takas Cooke Cityyn vaihtamaan kamat huoneesta toiseen koska olin onnistunu varaamaan eri huoneen toiseksi yöksi...
Käytiin lounaalla ja sen päälle otettiin kunnon 4h päikkärit, käytiin syömässä uudelleen eri ravintolassa (jossa muuten oli sama tarjoilija kuin ekassa, se katto vähä pitkään...) ja mentiin nukkumaan.
Aamulla heräsin kellon soittoon ja kompuroin pimeässä vessaan. Sinnepä ei tullukaan valoja. Siinä kohtaa vasta hokasin että eipä muuten ole valoja ulkonakaan eikä lämmitin ole päällä.
Kurkkasin ulos ja pimiähän sielä oli ku mörön pyllyssä. Koko kylästä sähköt poikki, koska lunta oli tullut PALJON! Oiskohan n. 25cm jos ei enemmänkin.
Ei muuta ku vaatteet päälle, kännykän valossa tekemään polkua autolle ja autosta otsalamput ja tsädää koko karmeus paljastu. Ei ollut siitä paikasta lähteminen ennen ku aura olis käynyt.
Mentiin hetkeks vielä uudestaan sänkyyn tuumien että pitää oottaa kasiin asti että motellin respa aukee, että ehkä niillä on lumilapioita jossain millä saadaan auto kinoksesta. Kello oli siinä kohtaa siis vasta 6.
No minä en saanu etes nukuttua mutta eipä siinä kauheen kauaa mennykään kun kuulin että aura ajelee tiellä ja hetken päästä se tuli jo motellin pihaa auraamaan.
Ei muuta kun vaatteet takas päälle ja putsaamaan autoa lumesta ja kamat sisään.
Sitä lumilapioa kun ei ollut niin huoneesta löytynyt jääpalakippo toimi lappona... kovin hidastahan se oli kun ei se iso ämpäri ole vaan parempi kun ei mitään.
Päästiin vihdoin liikkeelle vähän ennen kaheksaa ja voi mikä talvinen ihmemaa meitä odotti! Talvinen Lamar oli vieläkin upeampi mitä kesäinen.
Onneks autossa on "all season" renkaat, ja ne piti ihan hyvin. Pysähyttiin Lamarin länsipäässä levikkeelle jossa yks pariskunta oli skooppeinen ja susiahan ne katteli, koko Junction Butten lauma oli näkyvissä! Kylläkin tosi kaukana mutta silti. Oltiin hyvin hyvin tyytyväisiä meidän halppis skooppiin joka vaikutti olevan lähes yhtä hyvä kun niiden tuhansien dollareitten skoopit. Kolmijalka vaan on niin läpipaska että heiluu tuulessa, se pitää hommata kyllä parempi :D
Varmaan ainakin puoli tuntia kerettiin siinä ihailla telmiviä ja leikkiviä, tyytyväisiä hukkasia, kunnes ne katos puurajaan.
Siinä kohtaa oltiin jo kuultu että Prospectit oli nähty Sloughissa mutta ne oli jo poissa näkyvistä, mutta päätettiin silti lähteä sinne suuntaan ja käydä tankilla Tower-Rooseveltilla.
Kuinka ollakaan heti kun päästiin tielle tuli meitä vastaan Susan ja Reve kenen kanssa oli tehty treffit, mutta ne oli ollut jumissa Mammothin ja Towerin välissä koska tietä ei ollut sieltä vielä aurattu ja lunta oli PALJON ja sielä oli autoja tiellä pitkin poikin.
Käännyttiin takaspäin ja pysähdyttiin niitä moikkaamaan, samalla saatiin seurata Junctioneja jotka oli tullut taas näkyviin. Saimpahan jopa tämän kuvankin niistä, yllättävän hyvä kun ajattelee että otettu puhelimella joka vaan tungettu halpis skooppiin kiinni ja räpsästy!
Ihan näkee että hukkia ovat kun vähän zoomaa :)
Siinä seisoskeltiin juttelemassa ja ihailemassa susia aikamme kunnes rupes jalat jäätymään. Koska sudetkin oli jo pitkän aikaa vaan maanneet paikallaan niin päätettiin mekin jatkaa matkaa. Susan ja Reve kutsui meidät illaksi kylään kun oltiin joka tapauksessa menossa niitten suunnille Gardineriin.
Käytiin siis hakemassa avaimet meidän seuraavan yön majoitukseen Mammothissa, pikku mökki niinkuin meillä oli 3 viikkoa sitten Towerilla, aavistuksen modernimpi vain kun täällä lämmityksen hoitaa ilmalämpöpumppu eikä kamiina.
Ilta kului mukavasti Reven ja Susanin luona niitä näitä jutellen ja syöden Susanin tekemää herkullista chiliä.
 |
| Täysin samalta paikalta otettu kuva meistä 3 vko sitten, jossa meillä on shortsit ja t-paidat ja on KUUMA! |
Koska Dunraven Pass eli puiston eteläosiin vievä tie oli vielä kiinni lumen takia, mentiin takas Gardineriin syömään ja sitten kuultiinkin että tie on saatu auki ja palattiin samaa tietä takas ja ajettiin aina Idahoon, Montpelieriin asti yöksi.
Gardinerin ja Tower-Rooseveltin välillä nähtiin vielä tosi läheltä kojootti joka saalisti hiiriä ja oli niiiiin söpö heiluvine häntineen, sekä yksinäinen mustakarhun pentu jolla oli mamma hukassa :(
Kommentit
Lähetä kommentti