Metsäpaloja ja upeita metsiä
Kuten aiemmassa postauksessa mainitsin, on savu ja metsäpalot sulkenut teitä.
Ekan kerran suunnitelmia muutettiin Mt Rainierilla, tosin se muutos ei vaikuttanut vielä oikein mihinkään kun matka-aika ja määränpää pysyi kuitenkin kutakuinkin samana.
Savut jäi sinne taakse, eikä niihin törmätty uudelleen ennen Portlandia jossa sitten tulikin oikeen kunnon savu joka peitti ihan koko taivaan, missään ei näkynyt pilviä, ei taivasta.
Ekana ja tokana päivänä oli taivas ihan täysin harmaa. Meillä oli onneks varattuna etukäteen jo hotelli joten ei tarvinut teltassa kärsiä savusta, koska se ihan oikeasti tuntui niin hengityksessä kuin silmien "kirvelynä" tai siis että teki mieli pitää silmiä koko ajan kiinni ja väkisinkin siristeli.
Yksi koko reissun odotetuimmista kohteista, Kolumbia river gorge ja lähialueet jäi kokonaan kokematta koska tiet sinne oli kiinni palojen vuoksi.
Harmitti kovasti, etenkin kun uutisista kuultiin että alue on kenties pysyvästi muuttunut eli ei paljoa lohduta ajatus että "sitten seuraavalla kerralla".
Todella surullinen ajatus että jokin niin kaunis paikka on mahdollisesti kokonaan tuhoutunut.
Ollaan viimeinen viikko yritetty aktiivisesti seurata metsäpalojen tilannetta ja tuntuu että "koko länsi" palaa. Montanassa on pahin tilanne, siellä on monet monet ihmiset menettäneet kotinsa paloille ja karjaa myös.
Kuulemma Yellowstonekin on nyt aivan savuinen :(
Se hyvä puoli suunnitelmien muutoksessa oli, että saatiin kunnolla vaan oltua tuo Portlandin yksi kokonainen päivä. Tai no toki syömässä käytiin ja sen verta ostoksilla että ostettiin molemmille uudet kengät (vihdoinkin päästiin eroon niistä Villen "valkoisista" consseista jotka oli muuttuneet jo harmaiksi ja jotka oli puhki parista kohtaa...eli uudet conssit Villelle!)
Ja mulle Merrelin haikkibuutsit! Nyt kelpaa munkin haikata kun on ihan kunnon vaelluskengät!
Portlandista oli tarkoitus jatkaa Crater Lakelle mutta koska sielläkin on metsäpaloja ja tiesulkuja niin päätettiin jättää se kokonaan välistä ja suunnattiin sitä vastoin takaisin rannikolle kohti jättiläispunapuumetsiä.
Savu jäi jonnekin matkanvarrelle ja ukkonen ja rankkasade tuli vastaan.
Ajettiin rannikkoa sen verran alaspäin että löytyi sateeton paikka, jossa tosin oli koko päivän siihen saakka satanut mutta maaperä oli niin kuivaa että se oli imassut melkeen kaiken jo valmiiksi.
Aamulla matka jatkui Jedediah Smith state parkin kautta Redwoodsin kansallispuistoon joissa molemmissa tehtiin pienet haikit.
Koska on taas viikonloppu, soitettiin matkalta etukäteen KOA:lle varausta jos vaikka sattuis olemaan kaikki paikat varattuna. No niinhän ne oli, ja vasta kolmannesta tärppäs. Se tarkotti ajoa vähän myöhäsempään mutta ei se mitään, meillä on mahollisuus nukkkua aamulla kun ei ole mihinkään kiire.
Ollaan nimittäin alkuperäisestä aikataulu"hahmotelmasta" 3 päivää etuajassa suunnitelmanmuutosten takia.
Kunhan tästä päästään KOA:lle niin saadaan taas googletettua miltä näyttää tilanne meidän seuraavassa kohteessa mitä on suunniteltu nimittäin Lassen volcanicin kansallispuistossa.
Niin, kunhan sinne nyt päästäis, ollaan nimittäin jumissa täällä yhdellä vuoristotiellä kun taas kerran metsäpalot sulkenut tien.
Kun tähän saavuttiin niin sheriffi meille kertoi että tie avataan 21.30 ja kello oli sillon pikkasta päälle seiskan, eli reilu 2h odottelua. Päätettiin odottaa koska kiertoreitti olis tullut kestämään vielä pitempään, vuoristossa kun ei niin monia teitä kulje.
Toki, jos ei olis tehty tuota majoitusvarausta aiemmin niin oltais vain voitu napata joku tämän tien varressa aiemmin olleista leikkareista mutta ei saada edes ilmoitettua että peruttais varaus koska täällä ei ole kännykällä kuuluvuutta kun metsäpalot on käräyttäneet myös tukiasemat. (no, en tiiä kyllä olisko täällä muutenkaan...)
Tuossa joen vastapäätä olevalla vuorenrinteellä on tälläkin hetkellä yhtäkkiä laskettuna päälle 20 pientä paloa. Aina välillä näkyy kun jyrkkää vuorenrinnettä tippuu joku kekäle alas ja jännityksellä seurataan vieläkö tuo leviää. Tämän puolen vuorenrinne on palanut jo aikasemmin tässä viikon sisään.
Ekan kerran suunnitelmia muutettiin Mt Rainierilla, tosin se muutos ei vaikuttanut vielä oikein mihinkään kun matka-aika ja määränpää pysyi kuitenkin kutakuinkin samana.
Savut jäi sinne taakse, eikä niihin törmätty uudelleen ennen Portlandia jossa sitten tulikin oikeen kunnon savu joka peitti ihan koko taivaan, missään ei näkynyt pilviä, ei taivasta.
Ekana ja tokana päivänä oli taivas ihan täysin harmaa. Meillä oli onneks varattuna etukäteen jo hotelli joten ei tarvinut teltassa kärsiä savusta, koska se ihan oikeasti tuntui niin hengityksessä kuin silmien "kirvelynä" tai siis että teki mieli pitää silmiä koko ajan kiinni ja väkisinkin siristeli.
Yksi koko reissun odotetuimmista kohteista, Kolumbia river gorge ja lähialueet jäi kokonaan kokematta koska tiet sinne oli kiinni palojen vuoksi.
Harmitti kovasti, etenkin kun uutisista kuultiin että alue on kenties pysyvästi muuttunut eli ei paljoa lohduta ajatus että "sitten seuraavalla kerralla".
Todella surullinen ajatus että jokin niin kaunis paikka on mahdollisesti kokonaan tuhoutunut.
Ollaan viimeinen viikko yritetty aktiivisesti seurata metsäpalojen tilannetta ja tuntuu että "koko länsi" palaa. Montanassa on pahin tilanne, siellä on monet monet ihmiset menettäneet kotinsa paloille ja karjaa myös.
Kuulemma Yellowstonekin on nyt aivan savuinen :(
Se hyvä puoli suunnitelmien muutoksessa oli, että saatiin kunnolla vaan oltua tuo Portlandin yksi kokonainen päivä. Tai no toki syömässä käytiin ja sen verta ostoksilla että ostettiin molemmille uudet kengät (vihdoinkin päästiin eroon niistä Villen "valkoisista" consseista jotka oli muuttuneet jo harmaiksi ja jotka oli puhki parista kohtaa...eli uudet conssit Villelle!)
Ja mulle Merrelin haikkibuutsit! Nyt kelpaa munkin haikata kun on ihan kunnon vaelluskengät!
Portlandista oli tarkoitus jatkaa Crater Lakelle mutta koska sielläkin on metsäpaloja ja tiesulkuja niin päätettiin jättää se kokonaan välistä ja suunnattiin sitä vastoin takaisin rannikolle kohti jättiläispunapuumetsiä.
Savu jäi jonnekin matkanvarrelle ja ukkonen ja rankkasade tuli vastaan.
Ajettiin rannikkoa sen verran alaspäin että löytyi sateeton paikka, jossa tosin oli koko päivän siihen saakka satanut mutta maaperä oli niin kuivaa että se oli imassut melkeen kaiken jo valmiiksi.
Aamulla matka jatkui Jedediah Smith state parkin kautta Redwoodsin kansallispuistoon joissa molemmissa tehtiin pienet haikit.
Koska on taas viikonloppu, soitettiin matkalta etukäteen KOA:lle varausta jos vaikka sattuis olemaan kaikki paikat varattuna. No niinhän ne oli, ja vasta kolmannesta tärppäs. Se tarkotti ajoa vähän myöhäsempään mutta ei se mitään, meillä on mahollisuus nukkkua aamulla kun ei ole mihinkään kiire.
Ollaan nimittäin alkuperäisestä aikataulu"hahmotelmasta" 3 päivää etuajassa suunnitelmanmuutosten takia.
Kunhan tästä päästään KOA:lle niin saadaan taas googletettua miltä näyttää tilanne meidän seuraavassa kohteessa mitä on suunniteltu nimittäin Lassen volcanicin kansallispuistossa.
Niin, kunhan sinne nyt päästäis, ollaan nimittäin jumissa täällä yhdellä vuoristotiellä kun taas kerran metsäpalot sulkenut tien.
Kun tähän saavuttiin niin sheriffi meille kertoi että tie avataan 21.30 ja kello oli sillon pikkasta päälle seiskan, eli reilu 2h odottelua. Päätettiin odottaa koska kiertoreitti olis tullut kestämään vielä pitempään, vuoristossa kun ei niin monia teitä kulje.
Toki, jos ei olis tehty tuota majoitusvarausta aiemmin niin oltais vain voitu napata joku tämän tien varressa aiemmin olleista leikkareista mutta ei saada edes ilmoitettua että peruttais varaus koska täällä ei ole kännykällä kuuluvuutta kun metsäpalot on käräyttäneet myös tukiasemat. (no, en tiiä kyllä olisko täällä muutenkaan...)
Tuossa joen vastapäätä olevalla vuorenrinteellä on tälläkin hetkellä yhtäkkiä laskettuna päälle 20 pientä paloa. Aina välillä näkyy kun jyrkkää vuorenrinnettä tippuu joku kekäle alas ja jännityksellä seurataan vieläkö tuo leviää. Tämän puolen vuorenrinne on palanut jo aikasemmin tässä viikon sisään.
Kommentit
Lähetä kommentti