Olympic - Ihmemaa!
Eka Olympicin päivä vietettiin Hurricane Ridgellä, koska se oli näppärästi majoituspaikan eli Port Angelesin vieressä.
Oli taas tosi kuuma päivä (oikeesti, kolmatta viikkoa 25-37 astetta päivisin, riittää jo!) joten vaikka oltiin korkealla vuorenharjulla niin edes tuuli ei kamalasti viilentänyt.
Iltapäivästä ennen leirintäalueelle palaamista tehtiin vielä kauppareissu ja loppuilta meni leppoisasti lukuunottamatta niitä kymmeniä kiljuvia lapsia mitä leirintäalueen uima-altaalla ja leikkipaikalla riekkui... yöksi ne onneks hiljeni että sai nukuttua mutta aamulla herättiin taas aikaisin kun naapuriteltasta kuului vauvan itkua.
Ei muuta kun kamat kasaan ja edemmäs länteen! Meinattiin että käydään aamu-uinnilla Sol Ducin kuumilla lähteillä mutta perille päästyä ne ei houkuttaneetkaan lähinnä turistisuuden ja kuumuuden takia, plus 15$/hlö pääsymaksu ei tuntunut sen arvoiselta...mutta Sol Duciin vievän tien varressa pysähdyttiin taas pienenpienelle haikille Ancient Grovelle, joka oli UPEA. Iiiisoja puita sammaleisella alustalla jonne teki mieli mennä makaamaan kun näytti niin pehmeältä ja kutsuvalta, ja se VEHREYS! Sitä ei edes osaa kuvailla, ja jotenkin tuntuu ettei se kuvissakaan ole yhtä vihreä kuin paikanpäällä.
Kaikki ne sammaleiset ja naavaiset puut... siellä jos jossain tuntui "hengelliseltä".
Matka jatkui Hoh rainforestiin jossa käytiin taas pari pientä haikkia mutta 28asteen kuumuus yhdistettynä kosteuteen sai meidät niin uupumaan että tuumas ihan kuumakiukku päästä valloilleen. Ei kuitenkaan ihan sitten, mutta kyllä se kuumuus aika ison osan viehätyksestä vei! Onko se sitten parempi kuin sade, en tiedä, tuolla kuulemma sataa eniten missään koko amerikassa, jos en ihan väärin muista niin olikohan peräti yli 200 päivää vuodesta.
Illaksi suunnistettiin sitten Twilight leffoista tuttuun La Pushiin jossa käytiin kahvilla ja ajettiin auto parkkiin, pakattiin reput selkään haikattiin parin kilsan verran Third beachille ja lyötiin teltta pystyyn. Mun eka telttayö ikinä jossain muualla kuin leikkarilla tai omalla pihalla!
Auringonlasku jäi vähän niemennokan taakse mutta oli se silti aika maagista! Lämpötilakin tippui rannassa sen verran että pystyi hyvin olla pitkät housut jalassa.
Oltiin kiltisti haettu visitor centeristä karhukanisteri ja luvat kuntoon mutta telttanaapureita haastateltua tultiin siihen tulokseen että ei taida kovin monet niin tehdä eikä karhut ilmeisesti tuola ole ongelmaksi olleetkaan vaan se on lähinnä hätävarjelun liioittelua. Silti tungettiin kiltisti kaikki ruuat sun muut tuoksuvat jutut kanisteriin ja vietiin se kauemmaks teltasta.
Uni tuli hyvin mutta loppui liian lyhyeen ja yö tuntui ihan hirrrrrveän pitkältä. Aallot löi rantaan sellasella pauhulla että siihen heräs jatkuvasti.
Aamusta suunnattiin vielä Quinault rainforestiin jonne palautettiin karhukanisteri ja käytiin haikkaamassa. Täällä ei ollut liikaa muita turisteja vaan tuntui että saatiin taikametsä kokonaan itselle. Nähtiin pesukarhuperhekin vilaukselta!
Oli taas tosi kuuma päivä (oikeesti, kolmatta viikkoa 25-37 astetta päivisin, riittää jo!) joten vaikka oltiin korkealla vuorenharjulla niin edes tuuli ei kamalasti viilentänyt.
Iltapäivästä ennen leirintäalueelle palaamista tehtiin vielä kauppareissu ja loppuilta meni leppoisasti lukuunottamatta niitä kymmeniä kiljuvia lapsia mitä leirintäalueen uima-altaalla ja leikkipaikalla riekkui... yöksi ne onneks hiljeni että sai nukuttua mutta aamulla herättiin taas aikaisin kun naapuriteltasta kuului vauvan itkua.
Ei muuta kun kamat kasaan ja edemmäs länteen! Meinattiin että käydään aamu-uinnilla Sol Ducin kuumilla lähteillä mutta perille päästyä ne ei houkuttaneetkaan lähinnä turistisuuden ja kuumuuden takia, plus 15$/hlö pääsymaksu ei tuntunut sen arvoiselta...mutta Sol Duciin vievän tien varressa pysähdyttiin taas pienenpienelle haikille Ancient Grovelle, joka oli UPEA. Iiiisoja puita sammaleisella alustalla jonne teki mieli mennä makaamaan kun näytti niin pehmeältä ja kutsuvalta, ja se VEHREYS! Sitä ei edes osaa kuvailla, ja jotenkin tuntuu ettei se kuvissakaan ole yhtä vihreä kuin paikanpäällä.
Kaikki ne sammaleiset ja naavaiset puut... siellä jos jossain tuntui "hengelliseltä".
Matka jatkui Hoh rainforestiin jossa käytiin taas pari pientä haikkia mutta 28asteen kuumuus yhdistettynä kosteuteen sai meidät niin uupumaan että tuumas ihan kuumakiukku päästä valloilleen. Ei kuitenkaan ihan sitten, mutta kyllä se kuumuus aika ison osan viehätyksestä vei! Onko se sitten parempi kuin sade, en tiedä, tuolla kuulemma sataa eniten missään koko amerikassa, jos en ihan väärin muista niin olikohan peräti yli 200 päivää vuodesta.
Illaksi suunnistettiin sitten Twilight leffoista tuttuun La Pushiin jossa käytiin kahvilla ja ajettiin auto parkkiin, pakattiin reput selkään haikattiin parin kilsan verran Third beachille ja lyötiin teltta pystyyn. Mun eka telttayö ikinä jossain muualla kuin leikkarilla tai omalla pihalla!
Auringonlasku jäi vähän niemennokan taakse mutta oli se silti aika maagista! Lämpötilakin tippui rannassa sen verran että pystyi hyvin olla pitkät housut jalassa.
Oltiin kiltisti haettu visitor centeristä karhukanisteri ja luvat kuntoon mutta telttanaapureita haastateltua tultiin siihen tulokseen että ei taida kovin monet niin tehdä eikä karhut ilmeisesti tuola ole ongelmaksi olleetkaan vaan se on lähinnä hätävarjelun liioittelua. Silti tungettiin kiltisti kaikki ruuat sun muut tuoksuvat jutut kanisteriin ja vietiin se kauemmaks teltasta.
Uni tuli hyvin mutta loppui liian lyhyeen ja yö tuntui ihan hirrrrrveän pitkältä. Aallot löi rantaan sellasella pauhulla että siihen heräs jatkuvasti.
Aamusta suunnattiin vielä Quinault rainforestiin jonne palautettiin karhukanisteri ja käytiin haikkaamassa. Täällä ei ollut liikaa muita turisteja vaan tuntui että saatiin taikametsä kokonaan itselle. Nähtiin pesukarhuperhekin vilaukselta!
Kommentit
Lähetä kommentti