Yellostenessa vihdoin ja hukkasia!
Yellowstonessa on totuttu kyllä hyvin erilaiseen unirytmiin mitä kotona!
Aamuisin herätään n. klo 5 että keretään 6-7aikaan kattelemaan ja kuuntelemaan susia. Ja niitähän on nähty!!
Ekana aamuna missattiin Junction Butten lauma vaan 10minuutilla, ne oli ollut koko aamun aterioimassa Lamar Valleyn vastapäisellä puolella biisonin raadolla. Raadosta ei ollu enää jäljellä juurikaan muuta kuin luut ja nahka, mutta vieläkin piti yrittää jotakin saada. Raato oli siinä kohtaa 5 päivää vanha ja ei ollut susien tappama vaan sonni oli kuollut ottaessaan yhteen toisen sonnin kanssa, täällä on siis just biisonien kiima loppumaisillaan.
Nähtiin kyllä sitten vielä kyseisen lauman jäsen joka tunnetaan pantanumerolla 907F. Jonkun aikaa sitä seurattiin 10-11 välillä, joka on poikkeuksellinen myöhänen aika ylipäätään nähdä susia.
Eka Yellowstonen päivä oli "vapaata" haikkailusta, joten käytiin vaan syömässä Roosevelt Lodgella josta meillä oli varattuna pieni mökki (joka tuntui muuten luksukselta monen telttayön jälkeen! Patja oli niiiin ihanan pehmeä! Aamulla Ville joutu melkeen repiä mut ylös vaikka ite olin se joka oli halunnut aikasin herätä että keretään kattomaan susia.
Sinä aamuna niitä ei edes näkynyt sitten... eikä oikee mitään muutakaan ku biisoneita.
Ollaan tavattu aivan ihania ihmisiä tuola spottailun lomassa. Tiesinkin kyllä että susispottarit on "oma porukkansa" mutta silti oon jotenki yllättynyt!
Myös se yllätti, että vaikka ajoittain levikkeet on täynnä ja enemmänkin porukkaa ja autoja parkkeerattu tienviereenkin pitkältä matkalta, niin suurin osa on "tavallisia" turisteja ja vain todella todella pieni osa edes yrittää bongailla eläimiä. Tosin, jos susia on näkyvissä niin sana leviää nopeasti ja hetken päästä bongareita on huomattavasti enemmän.
Itteä naurattaa kun niin moni on ollu vaikuttunu siitä miten paljon mä tiedän näistä hukista. Vaikka itestä tuntuu etten mä ees niin paljon tiedä...
Ja nimenomaan tuola susia bongaillessa on ollut tähän mennessä parhaat keskustelut ja eniten tavattu tyyppejä kenen kanssa varmaan yhteydenpito jossain määrin jatkuukin.
Mähän oon ollu ihan pähkinöinä kun VIHDOIN on ollu jotain jotka on voinu puhua mun kans ihan jostain tietystä sudesta tai laumasta. Villekin jopa innostu kun ekana Yellowstone aamuna päästiin näkemään ekat hukat ja kunnolla jututettiin ihmisiä.
Kai se on tää "yhteisö" mikä vaan imasee mukaansa ;)
Meidän vakkari bongauskaverit on ollu paikallinen vanhempi pariskunta sekä pikkusen meitä vanhempi ranskalais-romanialainen pariskunta.
Lisäks on osuttu samoille mestoille Yellowstonen susiprojektin toisen pääjehun, Rickin kanssa, jolta saa aina viimeiset susijuorut koska se on ainut kellä on myös lähetin jolla pystyy seuraamaan jos pantasusista tulee signaaleita lähistöltä.
Muutama päivä ennen meidän Yellowstoneen tuloa luin netistä, että mun lempparilauman eli Lamar Canyonin alfauros 949M oli nähty Lamar Valleyssa, raportissa oli myös kuvia. Katottiin jo kuvista että silmät näyttää oudolta, mutta vasta seuraavana päivänä luettiin että se horjuu ja on silminnähden huonokuntoinen. Sitä seuraavana päivänä luin että sillä epäillään olevan joko joku sairaus tai että se on loukannu ittensä niin pahasti että vaikuttaa jo tasapainoonkin ja se oli ollut kutakuinkin samalla paikalla jo useamman päivän.
Olin jo ihan varma että se kerkeää kuolla ennenkuin keretään puistoon mutta ainakin vielä eilen se oli hengissä. En oikeen tiedä mitä mieltä olisin asiasta. Toisaalta toivon ihmettä että se paranis vielä ja toisaalta tuntuu tosi pahalta että mitä jos se onkin ihan hirveissä kivuissa, että pääsis jo pois. On syönyt ja juonut tiettävästi viimeks viikko sitten, vaikka on vaan muutaman kymmen metrin päässä joesta. Loppuviikosta se oli vielä yrittänyt päästä juomaan mutta oli kaatunut 6 kertaa ja hoiperrellut takaisin sen pajupuskan juurelle jossa se on oleillut :( Siitä on jopa useampi karhu mennyt ihan vierestä ohi, mutta edes ne ei välitä siitä enää mitään. Ei, vaikka 949 ja joen välissä on raato jolla ne käy syömässä (joka varmasti oli se asia mikä 949 ylipäätään alunperin houkutteli paikalle)
Alkuviikosta 2 Lamar Canyonin jäsentä nähtiin lähestyvän 949 olinpaikkaa, mutta lännempänä asustava Junction Butten lauma sattui hoksaamaan ne ja ajo ne pois. Nekään ei silti lähestyny 494:sta.
Niin, ei siis loppujen lopuks sitten menty edes kattomaan koko 949 vaikka se näkyis tieltäkin. Muut kertoi että se ei muuta kun makaa vain ja välillä nostaa päätään, enkä mä halua nähdä sitä sellasena.
Kyseinen yksilö on myös ollut joihinkin muihin verrattuna vieläkin ihmis-arempi mitä toiset, joten haluan omalta osaltani antaa sen olla rauhassa viimeiset hetkensä. En jaksa uskoa että se enää mitenkään vois selvitä. Niin surullista.
Aamuisin herätään n. klo 5 että keretään 6-7aikaan kattelemaan ja kuuntelemaan susia. Ja niitähän on nähty!!
Ekana aamuna missattiin Junction Butten lauma vaan 10minuutilla, ne oli ollut koko aamun aterioimassa Lamar Valleyn vastapäisellä puolella biisonin raadolla. Raadosta ei ollu enää jäljellä juurikaan muuta kuin luut ja nahka, mutta vieläkin piti yrittää jotakin saada. Raato oli siinä kohtaa 5 päivää vanha ja ei ollut susien tappama vaan sonni oli kuollut ottaessaan yhteen toisen sonnin kanssa, täällä on siis just biisonien kiima loppumaisillaan.
Nähtiin kyllä sitten vielä kyseisen lauman jäsen joka tunnetaan pantanumerolla 907F. Jonkun aikaa sitä seurattiin 10-11 välillä, joka on poikkeuksellinen myöhänen aika ylipäätään nähdä susia.
Eka Yellowstonen päivä oli "vapaata" haikkailusta, joten käytiin vaan syömässä Roosevelt Lodgella josta meillä oli varattuna pieni mökki (joka tuntui muuten luksukselta monen telttayön jälkeen! Patja oli niiiin ihanan pehmeä! Aamulla Ville joutu melkeen repiä mut ylös vaikka ite olin se joka oli halunnut aikasin herätä että keretään kattomaan susia.
Sinä aamuna niitä ei edes näkynyt sitten... eikä oikee mitään muutakaan ku biisoneita.
Ollaan tavattu aivan ihania ihmisiä tuola spottailun lomassa. Tiesinkin kyllä että susispottarit on "oma porukkansa" mutta silti oon jotenki yllättynyt!
Myös se yllätti, että vaikka ajoittain levikkeet on täynnä ja enemmänkin porukkaa ja autoja parkkeerattu tienviereenkin pitkältä matkalta, niin suurin osa on "tavallisia" turisteja ja vain todella todella pieni osa edes yrittää bongailla eläimiä. Tosin, jos susia on näkyvissä niin sana leviää nopeasti ja hetken päästä bongareita on huomattavasti enemmän.
Itteä naurattaa kun niin moni on ollu vaikuttunu siitä miten paljon mä tiedän näistä hukista. Vaikka itestä tuntuu etten mä ees niin paljon tiedä...
Ja nimenomaan tuola susia bongaillessa on ollut tähän mennessä parhaat keskustelut ja eniten tavattu tyyppejä kenen kanssa varmaan yhteydenpito jossain määrin jatkuukin.
Mähän oon ollu ihan pähkinöinä kun VIHDOIN on ollu jotain jotka on voinu puhua mun kans ihan jostain tietystä sudesta tai laumasta. Villekin jopa innostu kun ekana Yellowstone aamuna päästiin näkemään ekat hukat ja kunnolla jututettiin ihmisiä.
Kai se on tää "yhteisö" mikä vaan imasee mukaansa ;)
Meidän vakkari bongauskaverit on ollu paikallinen vanhempi pariskunta sekä pikkusen meitä vanhempi ranskalais-romanialainen pariskunta.
Lisäks on osuttu samoille mestoille Yellowstonen susiprojektin toisen pääjehun, Rickin kanssa, jolta saa aina viimeiset susijuorut koska se on ainut kellä on myös lähetin jolla pystyy seuraamaan jos pantasusista tulee signaaleita lähistöltä.
Muutama päivä ennen meidän Yellowstoneen tuloa luin netistä, että mun lempparilauman eli Lamar Canyonin alfauros 949M oli nähty Lamar Valleyssa, raportissa oli myös kuvia. Katottiin jo kuvista että silmät näyttää oudolta, mutta vasta seuraavana päivänä luettiin että se horjuu ja on silminnähden huonokuntoinen. Sitä seuraavana päivänä luin että sillä epäillään olevan joko joku sairaus tai että se on loukannu ittensä niin pahasti että vaikuttaa jo tasapainoonkin ja se oli ollut kutakuinkin samalla paikalla jo useamman päivän.
Olin jo ihan varma että se kerkeää kuolla ennenkuin keretään puistoon mutta ainakin vielä eilen se oli hengissä. En oikeen tiedä mitä mieltä olisin asiasta. Toisaalta toivon ihmettä että se paranis vielä ja toisaalta tuntuu tosi pahalta että mitä jos se onkin ihan hirveissä kivuissa, että pääsis jo pois. On syönyt ja juonut tiettävästi viimeks viikko sitten, vaikka on vaan muutaman kymmen metrin päässä joesta. Loppuviikosta se oli vielä yrittänyt päästä juomaan mutta oli kaatunut 6 kertaa ja hoiperrellut takaisin sen pajupuskan juurelle jossa se on oleillut :( Siitä on jopa useampi karhu mennyt ihan vierestä ohi, mutta edes ne ei välitä siitä enää mitään. Ei, vaikka 949 ja joen välissä on raato jolla ne käy syömässä (joka varmasti oli se asia mikä 949 ylipäätään alunperin houkutteli paikalle)
Alkuviikosta 2 Lamar Canyonin jäsentä nähtiin lähestyvän 949 olinpaikkaa, mutta lännempänä asustava Junction Butten lauma sattui hoksaamaan ne ja ajo ne pois. Nekään ei silti lähestyny 494:sta.
Niin, ei siis loppujen lopuks sitten menty edes kattomaan koko 949 vaikka se näkyis tieltäkin. Muut kertoi että se ei muuta kun makaa vain ja välillä nostaa päätään, enkä mä halua nähdä sitä sellasena.
Kyseinen yksilö on myös ollut joihinkin muihin verrattuna vieläkin ihmis-arempi mitä toiset, joten haluan omalta osaltani antaa sen olla rauhassa viimeiset hetkensä. En jaksa uskoa että se enää mitenkään vois selvitä. Niin surullista.
Kommentit
Lähetä kommentti