Finally in the U.S.!

Edelleen ilmassa mutta maahantulolupa saatiin ja matka jatkuu Washington DC:stä Seattleen.

Ei tokikaan ihan mutkitta, koska pitäähän niitä tarinoita olla kerrottavaksi teille? ;) Pahoittelen puisevaa tekstiä ilman kuvia, ei oo keretty/jaksettukaan napsia :D

Washingtoniin laskeuduttiin kymmenisen minuuttia etuajassa mutta siitä eteenpäin oliki melkosta odottelua.
Vaihtoaika oli pikkasta vajaa 3 tuntia mutta koska Helsingissä onnistui tehdä lähtöselvitys vain Washingtoniin asti, piti meidän ottaa laukut ulos ja tsekata ne takas sisään. Sen piti olla ihan "läpihuutojuttu" vaan kuinkas kävikään...

Ilmeisesti useampi iso kone laskeutu yhtäaikaa, joten ruuhkaa oli kentällä kovasti. Ensin meidät ohjattiin tulliin kera arviolta 300 muun henkilön kanssa. Kaikkien piti ensin tehdä automaatilla selvitys matkan tarkoituksesta ym. ja jättää sormenjäljet ennenkuin pääsi etiäpäin. Siihen mennessä oli jonotettu ehkä reilu puoli tuntia ja sen jälkeen vasta pääsi jonottamaan saman mokoman tulliin jossa tehtiin sama selvitys virkailijalle, vastattiin muutamaan kiperään kysymykseen ja jätettiin uudestaan sormenjäljet. (Oikeesti, taas??)

Sitte päästiin vihdoin hakee ne laukut ja jonottamaan vielä kertaalleen näyttämään passit ja liput, niin ja uudestaan ne laukut heitettiin ruumaan.
Vaan jos luultiin että jonottaminen oli siinä niin ehei!
Sitte jonotettiin ehkä 45min turvatarkastukseen ja siinä kohtaa rupes jo yhellä jos toisellaki vähä jännittämään että miten keretään jatkolennolle kun vielä oli tekemättä se uus lähtöselvityskin ja nehän sulkeutuu yleensä viimistään 30min ennen lentoa, yleensä jo aiemmin...
Useamman kanssamatkustajan oli siinä kohtaa kuullut hätäilevän että ei kerkeäjatkolennolle ja henkilökunta valitteli toki asiaa mutta mitään ei ole tehtävissä koska kaikki muutkin siinä tilassa oli samassa tilanteessa, jatkolennolle menossa. Osalla meistä vaan oli enemmän aikaa mitä toisilla.
Kuulemma porteilla oli tieto että paljon porukkaa jumisa tullissa mutta noukänduu.
Yksi henkilökunnan jäsen kuului selittävän ettei ollu nähny tollasta ruuhkaa kentällä sitten 1997 (tapahtuko sillon Washingtonissa jotain erityistä?)

Tällä kertaa joutui sekä Suomen päässä että täällä päässä osan porukan kamat tarkempaan syyniin, empä ollu aikasemmin nähnytkään muuta ku telkkarissa ku ottavat pyyhkäisynäytteitä laukuista. Tai no läppärit ne oli vissiin se kaiken pahan alku ja juuri :D
Turvatarkastuksestakin kuitenki päästiin viimein etiäpäin ja sitte vaan puolijuoksua portille jossa onneks onnistu lähtöselvitys tehdä koska mistään muualta ei lähtöselvitystiskiä löydetty.

Mutta eikö se ois tylsä tarina jos noin helpolla ois selvitty?
Oliki nimittäin niin, että koska portilla oli tiedossa tullin ruuhkat, ne oli luullu ettei keretä lennolle ja olivat jo "poistaneet" meidät lennolta tai jotain.
Jotaki puhuivat että huomis aamulle buukattas meidät klo 7 koneeseen. Sinä kohtaa aikaa kuitenki oli vielä koneen lähtöön se puoli tuntia ni oltiin vähä ihmeissään...mutta onnistui sitte ku onnistuikin meidän päästä kyytiin. HUH!

Saapa nähä mitä vielä tapahtuu ennenku päästään hotellille asti...mä oisin niiiin valmis kaatumaan sänkyyn!
Muut onki torkkuneet tässä lennolla enempi ja vähempi mut minä en vaan osaa, pöh!

No, pari tuntia vielä lentoa jälellä. Sit vaan jännitetään että meneekö autovuokran kans kaikki ok.