Winchester Mansion ja Yosemiteen saapuminen

Aamu taas venähti (miksi aina käy niin? :D ) kun ei päästy ylös ja sitten meni aikaa pakkaamiseen ja vielä erikseen auton pakkaamiseen koska tässä vaiheessa reissua kaikkien kamojen mukaan mahduttaminen alkaa olla jo ihan oma ohjelmanumeronsa...josta kuvaa tässä postauksessa myös.

Tokikin retkeilyvarustuksesta ainakin osa jää jossain kohtaa kokonaan pois kun ei enää aiota telttailla mutta osa kuskataan mukaan Suomeen.

No, päästiin sit kuitenki lähtemään Winchester  Mansionia kohti, eikä se kaukana ollukaan, n. puolen tunnin ajo.

Winchesterin kartanon on rakentanut Sarah Pardee Winchester joka oli naimisissä kuuluisien Winchester aseita valmistavan William Winchesterin kanssa.
Kun Sarah menetti lyhyen ajan sisällä sekä 5vko ikäisen lapsensa, miehensä, anoppinsa ja isänsä, rupesi hän miettimään miksi niin paljon pahaa tapahtuu juuri hänelle.
Sarah kävi jututtamassa meediota joka kertoi että kaikki Wichesterin aseisiin kuolleiden ihmisten henget kiusas häntä ja hyvitykseksi hänen tuli muuttaa länteen, ostaa talo ja ruveta rakentamaan että ei koskaan saisi sitä valmiiksi vaan aina pitää olla jotain kesken.

Talossa oli paljon ovia jotka ei johtaneet minnekään, portaikkoja jotka vaan päättyivät kattoon jne.
Jännä paikka ja ISO! Yli 160 huonetta.
39asteen lämpötilassa vaan oli välillä turhan kuuma nauttuakseen kierroksesta ihan täysin siemauksin ja kierroksen jälkeen oli aika kiire autoon laittaa ilmastointi päälle.

Sitten matka jatkui Yosemiten kansallispuistoon, tähän astisen matkan upeimpiin maisemiin!
Käytiin vielä ennen leirintäalueelle menoa Glacier Pointin näköalapaikalla jota moni oli suositellut.
Kyllä täytyy sanoa että voi miten paljon me missattiin viime vuonna!
Aivan MIELETTÖMÄT maisemat! Oon kyllä sanonu tän jo niin monta kertaa aikasemmin tän matkan aikana mutta hehkutan jatkossakin kun maisemat vaan on niin nam.

Onnistuttiin myös osumaan paikalle JUST oikeaan aikaan että päästiin näkemään kun lentokoneesta sammuttivat laakson toisellapuolen riehuvaa metsäpaloa. Oli muuten melkosta! Siitäki muutama kuva alla.

Leirintäalueen löytämisen kans oli vähä jännää ku ohjeet oli vähä mitä oli ja noita leikkareita on tuolla Yosemite valleyn alueella tosi monta, oisko joku ehkä 5?
Pimeä ei yhtään auttanu asiaa.
Iso parkkis löydettiin joka oli ihan täynnä ja sieltä sitten polkuja opasteineen useammalle leikkarille.
Näytti siks siltä et auto parkkiin ja kamat kantoon. Haastetta lisäsi myös se että Yosemite kun on hyvin karhuaktiivista aluetta, niin KAIKKI ruoka, hygieniatuotteet, lääkkeet, ihan kaikki vähänkään tuoksuva pitää tunkea erikseen "bearsafeen" eli isoon metalliseen karhunkestävään laatikkoon joita löytyy leirintäalueiden lisäksi myös vaellusreittien parkkiksilta.
Autoon ei voi jättää mitään tuoksuvaa joka vois houkutella karhua koska karhut osaa kuin osaakin (!!) murtautua autoon. Joka vuosi Yosemitessa karhut vahingoittaa yli 100 autoa niihin murtautuessaan.
No, enivei... otettiin teltta mukaan ja lähdettiin ettimään leiripaikkaa tai edes oikeaa leirontäaluetta.
Kyllähän se sitte löyty mutta olipahan huippua seikkailla pimeässä metsässä karhualueella! (Oikeasti, nautin kovasti... )
Ainut mikä häiritsi oli vuorilta laaksoon satava "tuhka" mikä tuli sammutettavista metsäpaloista. Ilma haisi kovasti savulta.
Jätettiin pojat kokoomaan telttaa ku oikea paikka löyty ja lähettiin Iipan kans hakemaan autoa lähemmäs kun sen sit loppujenlopuksi saikin ihan teltan viereen niinku normaalillakin leikkarilla.

Hetki siinä vielä istuttiin ja nautittiin ennenki hiljennyttiin nukkumaan. Kiva päivä taas!