Sähläystä varausten kans ja ajoa, ajoa ja vielä lisää ajoa

Bridgeportissa nukutti hyvin.
Käytiin ihan SUPERhyvällä aamupalalla alakerran ravintelissa ja 11 aikaan lähettiin ajeleen.
Seuraava majoitus oli varattuna vasta 13.-14.9. Jacksoniin joten edellispäivän hotellisählingin takia meillä olikin nyt tuolle pitkälle ajomatkalle varattuna kahden päivän sijaan kolme.
Lähettiin pohjoiseen Lake Tahoeta kohti vaikka se reitti kiersi vähän, kun Iippa ja Sami halus käydä Hard Rock Cafessa kun niiltä jäi se Friscossa väliin.
Käytiin sielä syömässä ja ruvettiin tuumaamaan litä tehdään majoitusten kans - näillä korkeusasteilla on vielä niin lämmintä et mietittiin jos vaihdettas Jacksonin kallis mutta vaatimaton hotelli telttailuun kun sen voi vielä perua veloituksetta.
Aateltiin olla kaukaa viisaita ja ensin varata leikkari ettei kävis niinku Willitsissä et leikkari onki kokonaan buukattu ja oltaski sit ilman majoitusta kokonaan.

Buukattiin siis leikkari joka ei ollut peruttavissa.
Soitettiin Booking.comiin peruaksemme hotelli...vain huomataksemme että tosiaan tänään on 11.9. eikä 10.9. jolloin ilmainen varauksen peruutus on umpeutunut.
Siis kyllähän me se "tiedettiin" koska oli aamupäivällä just ollu puhe että on 9/11 eli WTC iskujen vuosipäivä ja joka paikassa liput puolitangossa.
Eli nyt meillä oli siis samalle yötä 2 varausta joita ei voi perua.
Hetki siinä tuumattiin ja päätettiin yrittää siirtää leikkariyötä aikaisemmaks joka onneks sit onnistui (viime vuonna kun vastaava muutos ei onnistunu)
Ainut vaan, että nyt se tiesi sitä että oli ihan hillittömästi ajettavaa 1.5 päivän ajalle... alunperinkin ois ollu sama matka kahdelle päivälle mut silloin oli ajatuksena ajaa kaks päivää aamusta iltaan - nyt kello oli jo viiden pintaan ja oltiin edetty vaan pikkupätkä ku lähdettiin niin myöhään ajamaan ja syötiin ja pelattiin Hard Rock casinolla.
Tarkkaan ei ole uskallettu laskea mikä on näiden parin päivän ajomatkan pituus mutta PITKÄ se on.
Eikä välillä ole edes juurikaan erityistä katseltavaa, maisematkin on hyvin pitkälti vaan samanlaista ja tylsää.
Nähtiin kyllä pian Californiasta Nevadan puolelle tultua ihania villihevosia!
Niitä oli komia katella. Ei ees tiedetty niitä täällä olevan, mitä oon aiheesta netistä lukenut niin Idahossa ja Wyomingissa niitä olis ja esim Codyn majoitus Yellowstonen lähelöä on varattu sitä(kin) silmällä pitäen että niitä vois siellä nähdä.

Juttu luisti kovasti matkalla ja josain kohtaa alko porukka olla sen verta väsyä että pienikin muka hassu juttu aiheutti hillitsemättömän hihityksen johon kaikki yhtyi vaikkei ees tiietty mille nauretaan.

Yöksi jäätiin loppujenlopuksi Wendoverin Koalle, tosin ei keretty nukkua ku kuutisen tuntia että sitte saatiin jo aikaseen aamusta lähettyä ajeleen (ja klo 8 aikaan oli telttakin jo turhan lämmin kun aurinko paistoi)
Päästiin vihdoin myös toteuttamaan Villen haave eli aamupalalle McDonaldsiin. Suomessa ei taida vastaavaa systeemiä olla, täällä siis aamuisin mäkkäristä saa vaan erilaisia aamupaloja, ei muuta.

Salt Laken suola-aavikot oli erikoiset mut aika tylsät ku niitä vaan jatku ja jatku.
Köröteltiin suoraa Salt Lake Cityn ohi ilman pysähdystä että päästäis kerrankin ajoissa perille.
Jacksoniin menevän tien varrella oli jotku pyöräily/ triathlon kisat, sai olla melko varovainen väistellessä pyöräilijöitä.

Jacksonissa käytiin ruokakaupassa ja etsittiin leirintäalue mistä oli paikka varattu.
Kivan oloinen KOA joen vieressä, nätillä paikalla. Ainut ikävä puoli vaan et tuo iso tie oli ihan vieressä.
Ei nyt tokikaan teltan vieressä, mut alueen vieressä. Tien äänet kuului tosi hyvin ja melkeen heti meidän tultua tänne rupes ambulanssit ja poliisit huudattaan pillejä iha tosissaan, juuri paikalle saapunut telttanaapuri kertoi että KOAn molemmin puolin oli kolari, ihan tuossa vieressä siis.
Toivottavasti ei kellekään käynyt pahasti.

Mulle iski vissiin se pari päivää sitte Villeä kiusannu mahapöpö mutta toistaiseks vaikuttaa et se helpotti jo. Kuumeinen ja kurja olo on kyllä edelleen mut jospa se tästä.

Kerrankin oli aikaa vielä iltasella tuosa istua ja olla joten syötiin iltapalaa ja mä värittelin, Iippa virkkas. Alkaakin olla meillä molemmilla jo ihan komia satsi käsitöitä tehtynä tälä reissulla.

Nyt täsä ihailen kaunista aamua avonaisessa teltassa maaten ja koskea kuunnellen. Iippa ja Sami oli jossain ku herättiin eikä oo näkyny vaikka 11 aikaan oli jo paikan luovutus, Ville lähti niitä etsimään.
Tää päivä on vielä ihan auki, muuta ei tiedetä kuin että Jacksonissa pysytään.