Yellowstone sydämissä

Niin se vain oli pakko lähteä jatkamaan matkaa ja jättää Yellowstone taakse vaikka ei malttais.
Onneks Villekin rakastui paikkaan niin että lupas heti lähteä uudestaan, niin talvella, keväällä kuin kesälläkin. En malta oottaa että pääsee taas...

Joka tapauksessa...aamulla herättiin kaikki jääkalikoina, edes aamusuihkuun ei pystyny mennä kun oltiin ihan syväjäässä.
Ei muuta ku kamat kasaan ja viimeinen ajo läpi Yellowstonen, kunhan eka käytiin aamupalalla kivassa ravintolassa.

Puiston portilla jo saatiin tieto että edelleen on useampi tie kiinni lumen takia, mutta Mammothin kautta päästiin taas kiertämään Lamariin.
Kaunis, aurinkoinen päivä mutta oli slvittu että enää ei patikoida kun on vielä pitkä ajomatka Great Fallsiin pohjoiseen.
Käytiin siis vaan mutka Lamar Valleyssa.
Just ennen Slough Creekin tienhaaraa huomattiin biisonilauman juoksevan kovaa kyytiä tietä kohti. Tulivat ryminällä sillan yli meidän puolelle jokea, osa isolla lössillä, osa pienemmissä joukoissa mutta melkeempä ne juosten tulivat kaikki. Hullut turistit tietenkin tunkivat sekaan kameroineen...melko riskaabelia, ku pelkästään tänä vuonna biisonit on useita turisteja puskeneet vakavin seurauksin. Ja nyt oli tosiaan vielä kiima-aika. Pari aika uhkaavan oloista tilannetta siinä oli ennenku kaikki biisonit oli turvallisesti toisella puolella.
Lamar Valleyyn tultaessa oli Ranger Stationia vastapäätä taas kovasti porukkaa kameroineen ja kiikareineen. Käväsin kysymässä jotta mitäpä näkyy, ja harmaakarhuhan se siellä tallusteli! Paljaalla silmällä ei nähny ku pienesti liikettä, mutta mukava herrasmies anto meidän kurkkia sen putkella. Iso otus!
Toinen herra oli kovasti yrittänyt bongailla susia mutta ei ollut koko päivänä näkynyt.
Kun kuuli että oltiin kovasti elätelty toiveita niiden näkemisestä, kysyi ollaanko paikalla vielä illalla kun hän ois mielellään avustanut ja antanut lainata putkeaan mutta hitsi ku huono säkä, että just tänä iltana piti jatkaa matkaa. Edellisinä päivinä ei oltu Lamarissa nähty ketään "tosi bongaajia" ....
No, palattiin siis samaa reittiä takas Mammothiin ilman enempiä bongauksia (paitsi toki biisonit, hirvet sun muut mutta niitä nyt näki kokoajan tuolla).
Käytiin Gardinerissa syömässä ja ei muuta kuin auton nokka kohti reilun 200mailin päässä olevaa Great Fallsia.
Gardinerista jonnekin White Sulphur Springsiin asti ja vielä jonku verran jälkeenkin, oli tosi puuduttavaa tietä - aukeaa, aukeaa ja lisää aukeaa, vuoria/ pienempiä kumpuja kaukana horisontissa.
Lewis and Clark national forestiin saavuttaessa maisemat muuttui taas täysin, metsikkoä ja kanjoneita, vieressä joki jonka viertä tie vei. Suloisia pikkukyliä.
Kauriita näkyi useampaa eri sorttia ja PALJON.

Pitkät pätkät autossa ja vaihtuvat kuskivuorot on mahdollistaneet sen että kudinpuikot on heiluneet ahkeraan tahtiin.
Välillä maisemat on niin puuduttavan samanlaisia tunti tolkulla että hyvä että on jotain tekemistä...

Great Falls olikin odotettua huomattavasti isompi kaupunki ja hotelli todella positiivinen yllätys.
Ne oli sählänneet jotain varausten kans joten saatiin samaan hintaan KingDeluxe huoneet. Niissä oli koristetakat sekä itse huoneessa että myös vessassa!
Muutenkin oli tosi kiva ja siisti hotelli, joskin äänieristys ulos ei taas oikeen pelittänyt joka tiesi sitä että saatiin kuunnella perjantaijuhlijoita jotka oli pihalla ja pitivät meteliä.
Yöllä herättiin kun hotellissa myös majoittuva pariskunta riiteli todella äänekkäästi pihalla, akka itki ja huusi ja hakkas ovea hyvän aikaa ennenku ukko päästi sisälle.
No, sillehän hotelli ei mahtanu mitään.