Erämaassa ilman yhteyksiä...

...joten tulee samalla kertaa useamman päivän bloggaukset.

Toissapäivänä me herättiin KOAn Montpelierin leirintäalueelta  ja heti Yellowstonea kohti. Käytiin syömässä thai-paikassa Jacksonin turistikylässä ja ruokakaupassa ja sit kauheeta kyytiä Yellowstoneen. Kaikki 12 leirintäaluetta oli ihan täynnä joten jatkettiin matkaa pohjoiseen Livingstoniin Koa kampgroundille. Oli tosi kiva ja siisti leirintäalue. Vastaanoton täti tarjos meille suklaahippukeksejä jotka oli aivan made in heaven (näin sanoo ihminen joka ei tykkää suklaasta eikä varsinkaan suklaahippukekseistä...) Matkalla nähtiin biisoneita ja kojootti.

Seuraavana aamuna nukuttiin tarkotuksella myöhään ku oli ollu univajetta. Sit taas kohti Yellowstonea. Käytiin yks lyhyt trail miljoonan muun ihmisen kans ja sit lähettiin park rangerin suosituksesta vähän matkan päähän Bunsen Peakin luo haikkaamaan n. 3mailia. Trailia oli kehuttu kovasti. Trail kulki vuorotellen kevyttä metsikköä, vuorotellen rinneniittyä. Oltiin haikattu n. 30 min ku yhtäkkiä suoraan meidän edessä n. 200m päässä näky liikettä. Luulin eka et se on hirvielukka mutta hetken sitä kateltua se todettiin se harmaakarhuksi.  Se lähti hitaasti meitä kohti, joten peräännyttiin takas, minä aivan innoissaan ja täpinöissä, vähän väliä vastahakosesti taaksepäin vilkuillen, Elina vauhdikkaammin. Mä en tajunnu ees pelätä, olin niin innoissani villin karhun näkemisestä eikä se edes ollu lähellä. Olin vielä jättäny kameran autoon joten kännyllä ei kummosta kuvaa saanu napattua ku  ei zoomi riittäny mihinkään. Kerrottiin ainoille vastaantulijoille ettei välttis kande mennä vaan menivätpä silti... vähän meitä mietitytti miten niiden mukana ollu saksanpaimenkoira mahtaa karhuun reagoida ja toisinpäin, se traili nimittäin näytti menevän ihan lähelle missä se karhu oli ja se tosiaan vielä lähti muutenkin meitä kohti.
Tässä tää surkea kännyräpsy, karhu ihan keskellä kuvaa jos oikeen zoomaa :D

Kun tultiin takas autoille kerrottiin paikalla olleelle oppaalle näköhavainnoista ja sen ryhmä rupes kovasti spottaileen kameran putkia sinne suunnalle. Olivat muuten ruotsista ja tunnisti meidät puheesta suomalaisiksi. Just ennenku lähdettiin, opas tuumas "oh no we created a bear jam". Autoja oli PALJON pysähtyneenä katsomaan, ku tietäähän sen että Yellowstonessa kannattaa pysähtyä jos on paljon autoja (ja varsinki kunnon kameroilla varustettuja ihmisiä..) tien vieressä.
Sit siitä jatkettiin kohti Canyon villagea syömään ja käytiin haikkaamassa upea Yellowstonen kanjonin south rim & artist point. Sieltä ku lähdetttiin Hayden valleyyn niin joka paikka kuhisi biisoneita. Ihan oikeesti, niitä oli ku muurahaisia polulla. 

Nyt ollaan taas leirintäyöpymisellä Grant Villagessa, tällä kertaa siis Yellowstonen sisällä. Ei kovin hääppöinen leirintäalue vaan ei sen väliä ku nukuttiin taas autossa. Telttakin kyllä ostettiin, mutta ku Nissani on niin mukava nukkua :D kaataa vaan takapenkit ja siirtää kamat etupenkille, voil'a! Patjan virkaa toimittava superloni on vähän ohuehko mutta kyllä se välttää. Lämpimämpi ku ulkona, ei nimittäin ole mikään lämmin öisin (luojan kiitos, ainaki verrattuna Nevadan kuumuuteen)
Tää alue on vissiin vilkkainta karhuseutua, joten ruuat pitää säilyttää kakki tosi hyvin ja pois saatavilta joko autossa tai erillisissä säilöissä leirintäalueella. Osa traileista on suljettukin karhuhavaintojen takia.