Yosemite ja hillitön väsy

Aamulla herättiin jo suht aikaisin, ei vaan nukuttanut enää. Hotellin aamupalavohveli oli supernam, sitte vaan kamat kasaan ja menoks. Koska Bodie oli eilen jo sulkenu ovensa niin aloitettiin sieltä.
Aivan hirvittävän mielenkiintoinen paikka, suosittelen käymään jos liikkuu täällä päin! Sitä ei kauheasti markkinoida ja opasteetkin sinne oli heikohkot, mutta jos tietää mitä etsii niin löytää kyllä. Tie on huonokuntoinen, pituudeltaan n. 10 mailia riippuen mistä suunnasta tulee. Historian siipien havina oli suorastaan kosketettavissa ja tuli heti mieleen, miten iskäkin tykkäis tuohon kyläpahaseen tutustua.
Bodiessa on aikoinaan asunut n. 10 000 ihmistä, kun Bodye niminen ukkeli löysi ison kultasuonen v. 1859 ja sen jälkeen sinne tuli kultaryntäys. Kultalöydös oli yksi amerikan suurimpia, mutta pahamaineinen kaupunki autioitui pikkuhiljaa ja 1934 iso osa kaupunkia tuhoutui. 1940-luvulla Bodiesta tuli "aavekaupunki" ja 1962 se muutettiin historialliseksi alueeksi. Bodiessa oli parhaina vuosinaan jopa 60 saluunaa ja kaupunki oli huonossa maineessa. 
*Bodie - a town so lawless that in 1881 it was described as "...a sea of sin, lashed by the tempests of lust and passion"
No, kelleen ei varmaan jääny epäselväks että oli kiinnostava paikka.

Koko aamun mulla oli ollu vähä jännä olo, ja ajettaessa Bodiesta kohti Yosemitea rupes väsyttämään aivan hirvittävästi.  Etittiin heti Yosemiteen tultua leirintäalue, musta tuntu ku oisin voinu nukahtaa pystyyn. Epäilen sen johtuvan allergiasta, en tiedä mikä täällä kukkii mille oon allerginen mutta joku mulle on oireita aiheuttanut jo monta päivää. Toki pitkät ajomatkatkin on vaikuttanut varmasti,  takana rupee oleen 2500 mailia jotka oon ajanut muutamaa kymmentä mailia lukuunottamatta yksin.

Käytiin kuitenkin puistoa kiertävällä shuttlebussilla muutaman etapin päässä järven rannalla hetki kahlaamassa ja makoilemassa, maisematkin oli tosi jylhät ja upeat. Mua harmitti kovasti että olin liika väsynyt nauttiakseni Yosemitesta vaan tahdoin lähinnä nukkumaan. Tehtiin sitte niin että Elina lähti kuitenkin haikille ja mä jäin autoon nukkumaan - paitsi etten tietenkään saanu nukuttua, niinku en yleensäkään ikinä päivisin.
Jotenka mikäs sen parempi hetki kirjoittaa blogia. Kävin myös leirintäalueen kaupassa hakemassa vähän iltapalaa ja maksoin jogurtista järkyttävän ryöstöhinnan 1,99$. Täällä on paljon mustakarhuja jotka käy ryöstelemässä ihmisten eväitä, joten kaikki ruuat ja tuoksuvat jutut kuten kosmetiikka, tulee pitää erillisissä lukittavissa ruokasäiliöissä. Autossakaan ei voi pitää kun mokomat osaa avata ne?? Kysyn vaan, miten kukaan uskaltaa täällä nukkua teltassa? Puiston työntekijä kyllä kertoi että esim haikeilla karhut kyllä jättää rauhaan jos ei sulla oo mitään ruokaa mukana. Yöllä ei kuulemma tarvi ihmetellä mitä ääniä kuuluu, kun puistonvartijat vaan metelöi ja ampuu ilmaan säikytelläkseen paikalle tulleita karhuja. Toissa yönä oli joku unohtanu lukita metallisäiliönsä vaan laittanu sen vaan kiinni, niin karhu oli käyny sen eväät syömässä ja kamat penkomassa. Että hyvää yötä mussukat, mä meen nyt nukkuun...autoon.