Tien päällä taas

Santa Cruz jätettiin eilen taakse vähän haikeissa tunnelmissa. Eka kertaa koko reissussa se jotenki iski muhun, että nää ihanat tyypit kehen on täälä tutustunu, ne jää tänne! Nyt ikävöin kotona olevia läheisiä muttanytkin jo tavattu ihmisiä ketä tiedän kaipaavani Suomessa. Ja koska me ollaan kutakuinkin liikkeessä koko ajan, se ihmisten hyvästely on lähes päivittäistä. It's so hard!! No, osa on sanonu haluavansa tulla käymään Suomessa ja osan kohdalla oon jopa aika varma aikomuksen toteutumisesta. Ja sitten taas, kyllä mäkin haluan tänne takas :) Rakastin Yellowstonea, rakastan tätä rannikkoa...tuo meri,voi ahhh.

Toissailtainen Mattin karaokekeikka oli super hauska! Elina intaantui vallan laulamaan, mä tyydyin lähinnä tanssimaan. Oli kyllä kiva ilta, taas. Eikä päivässäkään mitään vikaa, käytiin Mattin kans rannalla kävelemässä ja juteltiin niitä näitä. Perheestä puhuessa tuli taas ikävä mutta toisaalta se ikävä oli sellanen mukava ikävä ja halusin vaan olla siinä hetkessä, siinä maisemassa.

Eilen aamulla jouduttiin sit hyvästellä taas yhdet hostit, ja se oli kyllä vaikein hyvästi tähän mennessä koska oltiin oltu kaks yötä aiemman yhden sijaan ja vietetty enemmän aikaa näiden kans ja tutustuttu paremmin.
Ennen lähtöä Elina kävi vielä surffilla, mä kuuntelin musiikkia ja olin pihalla. Yhtäkkiä mun takaa kuulu kauhee surina ja tunsin ku hiuksissa oli jotain. Säikähin ihan hulluna ku aattelin et se on amppari, mutta juostuani kiljuen karkuun huomasin et se oliki kolibri... ei hajuakaan mitä se mun tukasta etsi :D

Ennen automatkaa käytiin pikaisella shoppauskierroksella ostoskeskuksessa koska haluttiin santacruz paidat. Molemmat ihastuttiin paikkaan ja sen tunnelmaan kovasti. Tänne on vaan niiiiiin pakko päästä takas!
Matka jatkui Pacific coast highwayta pitkin etelään. Upeita maisemia, jotka ei ehkä ihan päässeet täyteen kukoistukseen pilvisessä säässä mutta kovasti nautittiin silti. Tuo tie vain on niin mutkitteleva ja mäkinen et mun kaasujalka rupes heti alkuunsa kiukutteleen ja selkä pian perään.
Nukuttikin jo kovasti niin et piti välil pysähdellä et pysyy hereillä.
Sit yhtäkkiä nähtiin valaita merellä!  Ne oli sen verta kaukana et ei kauheen tarkkaan nähty mut niitä oli monta ja näyttivät uivan ympyrää ja ikäänkuin leikkivän. Purskauttelivat vettä korkealle ja mä olin ihan innoissani ekasta valasbongauksesta ikinä!

Puol kymmenen aikaan illalla saavuttiin seuraavaan airbnb majapaikkaan ihanan Peggyn luona Paso Roblesissa. Peggy oli vähän vanhempi nainen, joka sai meidät tuntemaan itsemme hyvin tervetulleiksi ja oli niin vieraanvarainen ja ystävällinen että! Peggyn talo oli todella kaunis, ja maisemat upeat. Meidän huone oli varmaan koko matkan upein majoitus... ja Peggy kokkas meille jopa aamupalan! Love her! Ja jenkki tyyliin Peggy kutsui meitä honeyksi ja darlingiksi ja mitä näitä nyt on... kovasti oli kiinnostunut meidän elämästä ja halus tutustua. Peggy jää varmasti mieleen ikuisiksi ajoiksi. Olis ollu mukava jäädä tuonne(kin) pitemmäksikin aikaa mutta matka jatkuu...nyt ollaan Morro Bayn rannalla, Elina surffilla ja mä oon istunu hiekalla ja kirjoitellut, kuvannut ja  kuunnellut musiikkia. Nauttinut. Viestitellyt mussukoille.

Tälle rannalle aion palata ajatuksissani kun koti-Suomessa on kylmää ja kurjaa. Nämä maisemat ja Santa Cruzin kallioiset rannat jää mun mieleen. Lot's of mental pictures.
Jotkyt biisit myös assosioituu tänne jatkossa. Nyt tabi kiinni, vielä vähän musiikkia ja vain nauttimista. Koti-ikäväkin vähän helpotti, siitä kiitos näille ihanille ihmisille täällä. Until we meet again...